Archive for syyskuu 2011

Huomenta Suomi!

Heippa, just heräsin ihan ilman herätyskelloa ja olo on niin mainioin ku vaan riittävien yöunien jälkheen voi olla. Nyt pitäis lukea tenttiin, mutta en halua, nii tää on oiva sijaistekeminen. Tai luin ihan vähän, mutta sitten tein vahingossa muistiinpanoja punasella kynällä, ja jotenkin aloin ihan hulluna fiilistellä sitä punasta väriä, nii piti kertoa siitä ennenku unohan. Ei mithään poliittista meininkiä siis, mutta oon täällä koko kuukauen syystä tai toisesta käyttäny vaan sinisen ja vihreän eri sävyjä, ja sitten yhtäkkiä kätheen vaelsi punanen kynä, ja jälki näytti vaan niin mielettömän energiseltä siinä paperilla, että olin ihan vou, punanen, oot hyvä väri. Oispa mulla punasia vaatteita, nyt haluaisin käyttää.

Mutta ei vitsit on ollu hyviä päiviä! Syksy yrittää tulla, mutta aurinko ei anna – tsemppiä auringolle, vaikka en kyllä ihan usko, että nämä sinitaihvaat voi jatkua loputtomhiin. Mutta onneks eilen oli just sitä parasta kesämeininkiä ku oli jenkkifutiksen kotipeli. Ennen peliä stadionin lähettyvillä oli massiiviset fanijaoston järkkäämät ulkoilmaetkoilut ja kummallista oli, että tyypit siellä vaan kännäs ihan avoimesti ja julkisesti, ja muutama poliisi valvo järjestystä. Niin outoa, täällä julkijuopottelua kytäthään tosi tarkasti, kerroinko jo, että yks vaihtarikaveri sai 50 dollarin sakon olutpullo kourassa kaulla kuljeskelusta? + sielä oli lapsia! Niinku mikä ihmeen perhetapahtuma se sellanen on, jossa tuhatpäinen opiskelijaporukka rellestää ja pellaa beerpongia? Ite futis oli taas toki aika yhdentekevää seurattavvaa, mutta sielläpä vaan yläkatsomossa kiljuthiin UB:n logot poskissa, true blue. Meän joukkue hävis satanolla tai jotain siihen suunthaan. Oli vähän hyytyny olo, ku edellisyönä oli jääny unet turhan vähile. Olthiin perjantaina sellasissa himmeissä (ei ihan minun sana, mutta soppii vaan niin mainiosti ja kuvaavasti) kotibileissä, jossa muutama liveakti viihdytti juhlakansaa. Yks jamppa soitti selloa olkkarissa ja oli aika kokeelliset meiningit kaikkinensa, pa-ras-ta. Jos häätyis valita yks soitin säestämhään minun elämää, ottaisin sellon ihan varmasti.

Kauheaa katkasta kappale näin kesken, mutta ei kukhaan jaksa lukea noin pitkää pätkää ilman taukoa. Nii sitten haethiin yöpitsapalat, ja kotona olthiin jotain 3. Muuten ihan asiallista, mutta olin ilmottautunu ymppäjaostolle vapaaehtoseks kerräähmään roskia pyöräreiteiltä ja jokivarresta, urh. Herätyskello soi jotain 7:30 ja mietin vaan, että miks ihmeessä kidutan itteäni tälleen, aika raskasta. Oon muutenki ihan rikki perjantain huispauksesta ku pelathiin hurjimmassa kaatosatheessa ikinä ja lihaksia särkee nyt vieläki aivan supereniten. Miks en ikinä venyttele! Mutta huomenna pääsen ekaa kertaa joogaan, ehkä sieltä löytyy apu ja hyvinvointi. Nii ja perjantaina oli kans opiskelijajärjestön järkkäämä karnevaali, ihan niinku oikea tivoli. Olin sielä vaan ihan hetken ja kauhisteltiin kultakalapalkintoja, luulin, että solis vaan elokuvissa, mutta niillä oli oikeasti sielä satoja kultakaloja muovipusseissa, ja niitä jaethiin pärjääjille ja ihan kaikile, ku ne vaan halus erhoon niistä. Mietithiin kaverin kans, että laitethaan palautetta järjestäjille, eihän tuollasessa ole mithään tolkkua. Tokkopa kovin monella opiskelijalla on huohneessaan mahollista säilyttää kultakalaa, enkä muutenkhaan oo ihan varma, kuin eläinystävällistä touhua tuommonen on.

AI NIIN, perjantain bileissä tapasin jampan, joka oli kesän 2010 Oulussa, huuh! Asu YOK 16:ssa vieläpä, eli olthiin ihan naapureita. Olin ihan fiiliksissäni.

Oon surffaillu tämän viikon lentoyhtiöitten ja bussifirmojen nettisivuilla ja miettiny syksyn reissuja ja jotenki siinä iski tosi vahvasti se fiilis, josta viime viikolla mainittin, että aika loppuu. Mutta vielä enemmän siitä vinkkelistä, että apua, mullehan tullee ihan hirveä ikävä näitä ihmisiä täälä. Sitten olhaan vaan ympähriinsä maailmala kuka milläki mantehreela. Tällä viikola tapahtunutta kans: luin ihanimman rakkausjutun Jutasta ja sen hellusta ja liikutuin kyynehliin ja sitku alko siihen pääle soihmaan Samuli Putron Mitäpä jos, jonka oon syystä tai toisesta ottanu sydämheeni, nii tuli eka helluikäväitku. Niin että melkonen ikävöintiviikko kaikkinensa. Mutta oon ehkä jo niin aikunen, että se ikävöinthiin suhtautuminen on aika erilaista ku nuoremmilla tyypeillä.

Pittää vielä lophuun kertoa uuesta lempparihuvituksestani eli googlen käännöspalvelu. Eniten ehkä hilpeyttä tähänastisista on herättäny hamppareiden kokkaus, ku google translate kertoo hampparin olevan hobo tai vagabond. 😀 Ja voi ei, miks aloin puhua hamppareista, huomasin just, että mulla on aivan yletön nälkä. Meen ehkä nyt tutkiin aamupalameininkejä. Vähän houkuttais ruokalan brunssi, se on oikeasti aika helmi, mutta ehkä säästän ne rahat ens viikon seikkailuihin ja laitan vaan omenakanelipuuroa. Paketissa oli suurimman pudottajan toisen koutsin kuva, eli se on varmasti sitten huipputerveellistä kans. Koska siitähän siinä ohjelmassa on kyse, terveydestä. En oo muuten hirveästi kattonu telkkaria täälä, mutta huomenna mulla on kaverin kans telkkaritreffit ku erhään hömppäsarjan uus tuotantokausi alkaa. Nii ja eilen katoin leffan muutaman kaverin kans, lepposaa. Haluaisin kauheasti nähjä Midnight in Parisin, mutta luulen, että sitä ei enhää näytetä täälä, vaikka viime viikola vielä oli. Surkuhomma, mutta luulen, että se vois olla sellanen hyvä helluleffaillan juttu kans, joten ehkä sitten 2012 ja Turku. Mutta nyt se puuro!

Hyvis:

– kiipesin eilen puuhun muutaman jenkin kans! Tavallisseen puuhun ja omenapuuhun. Olin aika korkealla. Kiipeäminen ei sujunu ihan viehkeimmällä mahollisella tavalla, mutta ihanaa lapsellista riemua. hymyhymy!

– sain mailia opettajalta: ”I can tell you are starting to enjoy the class. I like that you read and process the information at a higher level. This is cool. :)” Ehh, hikke-Ak saa hymiöitä luennoitsijalta. 😀 Mutku viestintäteorioissa mättää niin paljon, en voi olla tinkaamatta! Tai kirja ehkä mättää ja esittää teoriat oudossa valossa.

– saan kohta jätskiä sellasessa SUPERIHANASSA jätskipaikassa. Laitan sitten kuvia nii näettä.

– varasin bussiliput Washington DC -kulmille, ke-su-seikkailu, jippii! Pitäis käyvä vaan ostamassa nyt se jenkki-lonelyplanet ja suunnitella ja ihanaa ihanaa. Tuli vähän hetken mielijohteesta, mutta en jaksa nyt vaan olla aloilhaan.

Pahis:

– mikä näitten suihkuja vaivaa? Prosessi, jonka lopputulemana keksijät luo nautinnollisen suihkukokemuksen, on täälä kyllä pahasti kesken. Suuttimet on mitä sattuu, ihan älyttömiä tihku- tai powersuihkuja, ja ku joku vetää vessanpöntön puskee suihkusta hetken ihan superkuumaa vettä. Meän vessassa on vielä sellanen automaattipönttö, joka ilmeisesti huuhtelee itteänsä ihan sekuvain aina silloin tällöin. hngh.

Hyvis:

– ei voi lopettaa suihku-urputukseen, joten sanonpa vaan, että Zooey Deschanel on ihana ja jos tykkäisin tytöistä nii tykkäisin Zooeysta. Ja siks She & Him, joka on vielä niin just sitä musiikkia, jota oon fiilistelly 2011, kaiholla muistellen keväisiä aamutiskaushetkiä yo-kadulla:

 

 

Nii että tulkaa leikhiin minun kans!

 

 

1/4

Juttelin eilen Hennin kans fb-chatissa ja soli ihanaa. Oikeasti, oon niin superonnellinen, että mulla on niin maailman parhaita ystäviä elämässäni, että pelkkä satunnainen jutustelu saa hyvälle tuulelle. Henni kysy, että tuntuuko siltä, että neljäsosa vaihdosta on jo takana ja olin ihan woah, ei tunnu yhtään siltä, vastahan mie pääsin tänne! Tuntuu siltä, että syksy ei oo vielä käynnistyny ollenkhaan, päivätki on niin aurinkoisia ja lämpimiä. Tuntuu myös siltä, että en oo ehtiny tekheen vielä juuri mithään ja apua apua aika loppuu keske, jotenki arjen oppimisheen on kulunu kauheasti aikaa. Mutta se on ollu hyvvää oppia, oon aika fiiliksissäni silleen elämänhallinnalliselta kannalta katsoen. Niin ja löysin sitä soijarouhetta, lopultakin! Täällä on muutama sellanen ihku luomumarketti, ja sielä se ootteli hyllyssä minua. Vähän hämmentävää oli kyllä ku kassaneiti kysy sitten, että mihin käytän sitä, eikä ollu kuullukhaan, että sillä vois korvata lihaa. HMM. Niin ja ostin artisokkaa kans ja kaikkea ihanaa ja haluaisin nyt heti laittaa ruokaa ja syyä sitä ja olla hyvilä mielin, mutta ei ole nälkä.

Perjantaina söin fish&chipsejä ku menin huispausjoukkueen kans sellasiin britti-invaasio-teemabileisiin, hyväntekeväisyystempaus puistojen suojelemiseksi ja muuta. Livemusiikkia, sulkapalloa (meitsi oli niin huono, en osannu syöttää yhtään, syytän punkkua), huippukivoja ihmisiä ja tyyppejä pukeutunheena kuningattareks ja vaikka miksi! Mulla on kuvia, mutta ei vielä sitä piuhaa, meen käyhmään joku päivä kaverin tykönä siirtämässä net tikule. Niin ja ilotulituksia kans, buu, inhoan ilotulituksia. Turhakheet, todellakin. Perjantai oli muutenki hyvispäivä, tehin ekan huispausmaalini, oon niin sankari! Enemmän se tais kyllä olla vahinko, mutta olin silti jee. Pelasin jotenkin tosi aggressiivisesti (yks kaveri repeili ku kerroin tästä, ”you make it sound like it’s a proper sport”) ja taklailin sellasia järkäleatleetteja ihan solkehnaan, ja nyt oon ite sitten ihan rikki. Mustelmia jalat täynnä ja istuminenki tuntuu ikävältä. Heh. Mutta meen silti taas perjantaina, son niin hauskaa!

Muuten en oo vielä ehtiny hirveästi harrastaa juttuja. Oisin halunnu liittyä Glee-kerhoon, mutta ne harjottelee jotain 6 tuntia viikossa, enkä halua uhrata aikaani ihan niin paljon yhteen juthuun. Sen sijaan keskiviikkona järjestömessuilla bongasin sellasen ymppäkerhon ja liityin niitten listalle. Sain kiitokseks rannekheen, jossa sanothaan, että hemlocksit pitäis pelastaa. Mulla ei oo mithään käryä mitä ne hemlocksit on. Jotain puita. Ehkä häätyy ottaa selvää, etten oo ihan tuuttari sitten sielä niitten meiningeissä. Niin ja joo, taisin loukata ekaa amerikkalaista samaisilla järjestömessuilla, oho-ups: Täällä on myös sellanen antiabortti-kerho ja ku kävelthiin siitä ohi sitä pöyristellen joku niitten jampoista yritti antaa mulle esitteitä ja kysy, että oonko pro-life. Sanoin tylysti vaan, että joo, mutta en samalla lailla ku ne, ja kävelin pois. Kuulemma jamppa näytti tyrmistyneehltä. Varhmaan ku en hymyilly, aina pitäis muistaa hymyillä.

Pitäis yrittää vähän lueskella nyt, parin viikon päästä on jo ekat kokheet. Oon kyllä ollu aika reipas ja tehny tehtävät ajalhaan, ei pitäis olla kovin haastavat urakat eessä. Ja ei vitsit, en tiennykhään, että suomi on niin huippumeininkistä maailmalla: kahella luennolla kuluhneela viikola luennoitsija käytti suomea esimerkeissään. Molempia sain kyllä korjata ja sitten aloin miettiä, että vou, kielitietheen kursseilla annethaan aina esimerkkejä joistain ihan random-kielistä ja niistä sitten oivallelhaan jotain juttuja, vaikka ei kukhaan niitä ossaa tai tiiä (paitsi ne jotku natiivit jossain), ja mietin, että kuinkakhaan monta virheellistä esimerkkiä oon saanu kursseillani, ja ne nielly sellasinhaan, ku en vaan voi tietää jostain tok pisinistä tai vastaavasta, miten se oikeasti mennee. Sitä se toinenki opettaja nauro, että samat slaidit on olheet käytössä vuosikausia, mutta eipä ole tainnu olla hirveesti suomen puhujia aiemmin korjaamassa virheitä.  Hurja juttu.

Sunnuntai on hyvä päivä. Voi vaan olla rentsuilla ja saaha aikaseks ja suunnitella tulevaa. Ens viikko tuntuu ajatuksena mukavalta. Jooga alkaa (paitsi että hitsit, enhän pääsekhään ekalle kerralle, voi mälsä) ja lauantaille suunnittelin kirjansidonnan alkeita. Täällä on sellanen kivan olonen pulju, western new york book arts centre, ostin niiltä muutaman julistheen pari viikkoa aikaa kaupunginosataidefestareilta, ja haluan kauheasti mennä tsekkaan niitten juttuja. Lokakuussa niillon pecha kucha -meininkejä ja ajattelin mennä sinne, vaikka oikeasti mulla ois siihen aikhaan luento. Niin ja yokuntaa vastaava pulju järkkää leffakatselmuksia, niitä kans. Ja ihan oikeasti, nyt on pakko olla se viikko, jona lähen seikkaihleen tuonne kaupunkikeskusthaan. Sen teen. Niin ja sain äsken kirjotettua jotain 20 korttia, pistän ne postiin huomenna. Se on just sunnuntaitekemistä, ei muulloin ole aikaa, muka.

Hyvisfiilisjuttuja:

– löysin supermarketin kv-käytävältä Pandan lakritsia! Ei oo minun lemppareita, mutta ostin ison rasian silti ja söin kaiken yheltä istumalta. Luomumarketissa oli Wasan näkkäriä kans, mutta sellanen puolikas paketti oli jotain 4 dollaria. Ootan todellista koti-ikävää, ennenku investoin.

– isi ja äiti tullee tänne ihan kohta. siis ihan kohta, kolmen viikon päästä. Varasin meille just matkalippuja ja hotellihuohneita ja kaikkea. Olhaan suunniteltu New York – Buffalo – Toronto -settiä. Häätyyki käyvä kyselemässä kv-yksiköllä, että joko meitsi voi lähteä huoletta Kanadaan, kuukausi häätyy ootella jotain kirjaamisia johki tietokantoihin tai jotain. Ihana New York.

– pääsen torstaina luokkaretkelle! Tai sellaselle ihan pikaselle visiitille jätteenpolttolaitokseen, hauskaa. Vähän ehkä nyrpistyttää vaan, ku luennoitsija sano, että siellä sitten haisee ihan kauhealle ja sit haisee vaatteet kans. Häätyy ehkä pyykätä heti ku tuun takas sieltä. NIIN, ja se on kyllä ärsyttävin juttu so far: pyykkituphaan ei voi varata vuoroja! Sinne vaan meet ja jos on vaphaana, nii jee, mutta jos ei, nii sitten ei.

– Tim Hortonin bagelit, joita mulla tekkee mieli ihan koko ajan, aurinkokuivattutomaatti on parasta.

– söin eilen aamupalaksi tomaattikeittoa ja niin hyvvää vaaleaa leipää, jota myythiin italialaisena, etten kaivannu ees ruisleipää. ja kuuntelin Belleä ja Sebastiania, silloin mulle ehkä tuli se elämänhallinnallinen olo. Ihanan jotenkin seesteinen ja tasapainoinen, ja sitku vielä sain jutella Hennin & Raisan kans, nii olihan se mainiota. Niin että kuunnelkaa tekin Belleä ja Sebastiania ja olkaa seesteisiä. Mulla ei oo sit yhtään tällanen olo, mutta ehkä jos ois koti-ikävä nii sitten vois olla haikeaa:

 

 

ps. miten voi ollakki niin maailman helpoin tuottaa 1000 sanaa tekstiä ihan näin vain puolessa tunnissa. Joskus fuksivuonna 1000 sanan esseet writing skills -kurssille oli ehkä kauheinta tehtävää ikinä. Heippa!

Let’s Go Bulls!

Sain Henniltä lähtiessä sellasen ihanan runopäiväkirjan, jota oon täytellyt ranskalaisin viivoin ja sekalaisin huomioin päivistä. Piti ottaa se nyt tähän kirjottelhuun avuks, että muistaisin kertoa menneistä ajatuksista ja tekemisistä, mutta jätin kirjan tietty tuonne pöydälleni, enkä jaksa siirtyä tästä hakehmaan sitä. Hengaan just meän asuntolan yhteisessä aulatilassa, skypettelin äitin kans, enkä kehannu jäähä huohneeseen mekastamhaan aamukasilta. Ihanat 8 tunnin yöunet kyllä oli parasta, oijoi. Perjantaina käythiin vaihtariporukalla äimistelemässä paikallista herkkua eli kanansiipiä = buffalo wings. Yhhyy, överimeininkiä, siis miten ne ruoka-annokset voi olla niin isoja! Ja joka paikassa rasvaa ja kastiketta ja yyh. Mutta kamala juttu: vaikka se oli jotenkin ällöttävintä ikinä, ja siipeinjälkeinen olo oli kaikkea muuta ko euforinen, eilen jossain vaiheessa huomasin miettiväni himoiten kyseisiä siipiä, meitsi on niin narkkari. Siitä jatkettiin lemppari-Elmwoodiini näkehmään eurooppalaisporukalla. Elmwood on kyllä niin nättiä aluetta, ja ilmeisesti sielon kivoja illanviettomestoja kans. Ei me sielä kuiten pitkään viihdytty, vaan lähethiin jatkaan frat bileisiin, jotka poliisi ja virvokkeitten loppuminen päätti jo joskus yhen aikhoin. Bussipysäkillä ootelthiin kuitenki tovi ja olin kotona vasta joskus jälkheen kolmen. Oikeasti, en halua ees aatella, kuinka paljon aikaa elämästäni täälä oon viettäny eteläkampuksen bussipysäkillä. Päiväsaikhaan se kai toimii ihan ok, mutta yölä on niin paljon väkeä liikentheessä, että mennee kamalaks tungokseks. Tolkkutyyppi ois ehkä tajunnu laittaa nukkuhmaan, mutta fb oli niin täynnä paavoväyrys-fiilistelyjä, että jotenki tempauduin niitten parhiin. Hetken väyrystelyjen jälkheen jotenkin havahduin siitä koomastani ja menin nukhuun muutamaks tiimaks, aamulla lähti bussi (sellanen ihan oikea ihana keltanen koulubussi) Niagaran putouksille, lähin kv-yksikön retkelle sinne.

Ja ne putoukset! Ne oli ihanat! Melkein tuli itku, ku oli niin valtavan kaunista ja voimakasta. Menthiin sellasella paatilla ihan lähelle vettä ja kaikilla oli sellaset huiput siniset kertakäyttösadetakit, joista ei tietty ollu ihan kauheasti iloa. Onneks sää oli ihanan aurinkoinen, sellanen intiaanikesäfiiliksinen, nii tarkeni hyvin. Vähän kauhulla mietin, että isin ja äitin kans häätyy mennä käyhmään sama keikka, voi olla vähän vilposampaa lokakuussa. Kanadan puolelta ovat kuulemma vielä komeammat, mutta sinne en tietty voinu vaan tepastella, häätyy oottaa ekaks kuukausi, että maahamuuttodokumentit päivittyy johki tietokantoihin tai jotain. Eikä sinne ehkä voi muutenkhaan vaan tepastella, niinku meiltä kotoa Ruothiin. Tai en tiiä, mutta kauheasti meitä varotelthiin, että ette pääse sitte takas jenkkeihin, jos kerran vahingossa astutte rajan yli. Ja putouksiin tippumisesta kans varottelivat. Mietin siinä sitä kaikkea vettä ihmetellessä, että en oo millään tapaa niinku suicidal, mutta jotenki se vesi näytti ihan mielettömän houkuttelevalta, melkein oisin halunnu hypätä. Voi kyllä olla, että hellepäivä oli syynä, k-u-u-m-a. Niin ja se vesi oli niin kauhniin sinistä ja puhasta. Otin ihan tolkuttoman läjän kuvia, laitan niitä facebookhiin tässä joutessani, ehkä jo tänhään!

Putouksilla meni siis koko aamu ja aamupäivä ja päivä, ja heti ko tulthiin takas alko jenkkifutismeiningit. Olin jo siinä vaiheessa aika raato, mutta eihän ekaa kotipeliä voi tietty skipata. Kv-yksikön porukat piti meile sääntöalustuksen ennen peliä ja syöttivät ilmasella pitsalla. Hurja show kaikkinensa, parasta oli ehkä yliopiston marssibändin OK Go -setti! Tykkään penkkiurheilusta ihan ykköseniten, mutta tää jenkkifutis ei nyt kyllä iskeny. Ihan kiva tapa kuiten viettää lempeää lauantai-iltaa hyvässä seurassa, ja ai niin, heh, yks avainpelaajista on minun viestintäteoriakurssin luokka-assari. Oonki kattonu, että son aika järkälejamppa. Mutta joo, jotain vangitsevaa siinä pelissä häätyy olla, ku aiemmin ku oon nähny noita futissankareita kampuksella, nii lähinnä puistattaa se niitten valtavuus, mutta nyt tuolla pelissä se oli jotenki, en tiiä, puoleensavetävää. Ehkä meen moikkaan assaria seuraavalla vastaanottotunnilla. Hei mutta apua, mulla on ihan hirveä vessahätä ja oon ihan just menossa aamupalalle kai, joten tauko nyt, ja jatkan sitten kotvasen kuluttua. Ehkä saan purettua kameran sisällön ja laitettua videopätkää putouksilta, sepä se vasta ois jotain.

***

Kävin ostamassa kengät ja kattiloita! Mulla on messissä täälä kahet lenkkarit ja molemmat on paskana, toisissa on reikä pohjassa, ja toisista lähtee ehkä koko pohja irti hetkenä minä hyvänsä. Tänhään löysin ensiapukengät eli jee. Ne on keltaset ja antaa mulle aikaa ettiä rauhassa täydellisiä lenkkareita. Täälä on niin kauheasti kaikkia kivoja, eikä ne ole ollenkhaan niin tyyhriitä ko kotosalla, joten iik. I heart lenkkarit. Kattilat on kans sydänjuttua, koska nyt voin alkaa laittaa ruokaa, vih-doin-kin. Tänhään sviittitoveri kokkaa hamppareita, mutta heti huomena lähen seikkailuretkelle supermarkethiin, ykköstavotteena löytää soijarouhetta. Mikäkhään son ees englanniks? (Ei tartte vastata, löysin jo wikipediasta = textured vegetable protein, textured soy protein, soy meat)  Niin ja kävin kans brunssilla tässä välissä, ennen kenkäostoksia, asuntolan ruokalassa. Soli huippua! Makso jotain 8 dollarin kieppeillä (mulla ei oo mithään ateriapakettia) ja siihen kuulu miljoona seisova pöytä -asiaa, niinku omeletteja ja leipää ja hedelmiä ja salaatteja ja pitaa ja hummusta ja vohveleita ja vaikka vaikka mitä + tietty pitsaa, toki. Sunnuntaibrunssi, ihanaa. Asuntolassa on myös sellanen herttasin kellarikuppila, josta saa jotain hamppareita ja muuta, käythiin siellä jossain vaiheessa viikkoa iltasyöpöttelemässä ja olin ihan fiiliksissäni munakoiso-patongistani, kunnes sain sen käsiini ja hoksasin, että munakoiso oli friteerattu. Friikit.

Hei mutta me alethaan nyt ihan heti melkein tehjä niitä hampparimeininkejä ja suklaahippukeksejä, sellasesta taikinapötkylästä! Niin että nopsaa vielä kerron:

– kukhaan ei ossaa sanoa minun nimeä! Kielitiedeope pääs aika lähelle ku kirjotin sen sille IPA:lla, mutta suhahti silläkki ässä vähän liian soinnilliseks. Oon täällä siis Anna. Eikä se haittaa yhtään, oon melkein jo omaksunu sen kokohnaan ja joskus jopa esittelen itteni sillä nimelä. Eikä ne tykkää salmiakista. Multa loppuu kohta, ruinaan sitten jotakuta lähettämhään mulle lissää. Ei tuu koti-ikävä niin pitkään ku voi mutustaa herkkukarkkia.

– puhelinliittymien hinnottelut on hulluinta. Lähtevien viestien ja puheluitten lisäks häätyy maksaa myös saapuvista! Niinku älytöntä, ettei voi ite kontrolloija puhelinlaskunsa suuruutta! Onneks mulla ei oo mithään ihan hirveitä stalkkareita, jotka pommittais kaiken aikaa ja tyhjentäis minun luurin saldon.

– meitsi on ihan huispaus-pro. Tai no en oo, mutta pelasin kuiten viime perjantaina, ja haavoituin heti kauheasti, viilsin kurkun auki luudalla. Tunteeko joku niitä vaasalaisia jamppoja, jotka on tulossa MM-kisoihin marraskuussa?

– ja ei hitsit, en ehtinykhään purkaa kameraa, eli ei videota Niagaralta! Sen sijhaan voin kertoa, että käytin eilen ekaa kertaa uutta UB-huppariani ja oli kyllä vähän sellanen true blue -olo, tosi massaa. Mutta sitä se on, conform or be cast out. Eli ihana aasinsilta:

Olin aivan liekeissä sellasessa huipussa kahvilaketjussa, josta saa maailman parhaita aurinkokuivattutomaattibageleita, ku soittivat Rushia, Closer to the Heart. Ihan niinku tuosta noin vaan!

ps. juttelin yhen huispaajan kans tästä amerikkalaisesta korkeakoulumeiningistä, ja kuinka ylikorostettua on sen yksilölle tuottama taloudellinen hyöty. Kuinka siistiä on huispaus!

Mitä kuuluu?

En muista yhtään mitä kirjottelin viimeks, joten saatan toistaa itteäni jossain välissä, sori. Eka viikko luentoja on takana ja hei on ollu aika kivvaa. Opiskelen täälä kielitietheitä, viestintää ja sosiologiaa +huvittelumielelä sellasta energia, ympäristö ja yhteiskunta -settiä. Luennoitsijat on jees, ihanan opiskelijoita osallistavia, ja oon ollu ihan reipas viittailija ja vastailija, vaikka alkhuun se tuntuki jotenki viehraalta. Erityisen mielissäni oon opiskelijoitten osallistamisesta sosiologian peruskurssilla, jolla on on jotain 400 tyyppiä! Kaikilla on sellaset ihmesäätimet, joila vastailhaan luennoitsijan kysymyksiin, jotka käsittelee kyseisellä luennolla aiemmin käsiteltyjä asioita. 10% arvosanasta koostuu näistä pikkukysymyksistä – motivoi sekä osallistumhaan luennoille että jopa kuuntelemhaan. Siistiä. Neljä kursseista tuntuu tässä vaiheessa aika samansisältöisiltä, sosiolingvistiikkaa eri paketeissa. Luettavaa on aika paljon, mutta kotitehtävät on lepposia, eikä mulla oo yhtään loppukoetta, vaan kaikissa on jatkuva arviointi, ja jos jotain koetta kurssin päätheeks, nii son monivalinta tai kotitentti. Sopii mulle erinomaisesti, koska se meinaa sitä, että mulla pitäis loppua ihan kaikki opinnot 9.12. mennessä eli ehin 11 päivää reissailla ympähriinsä ennen lentoa Suohmeen. Niin ja lokakuussa alotan ehkä squashin alkheet -kurssin, yhen paikallisen opintopistheen verran, hassua. Hyväksilukeminen voi olla ehkä vähän takkusta, ehkä.

Välhiin tunnen itteni jotenki aivan avuttomaksi, niinku ihan sellaset normaalit arkiaskahreet on kauhean vaikeita. Niinku ruokakaupassa kaikki paketit näyttää ihan erilaisilta, nii sitte kiertelen sielä kyselemässä tyypeiltä, että apua, mistäkhään löytäsin sellasta ja tällasta, ja mitä tämä on. Ja eilen pyykkäsin, nii olin ihan pihala sen konheen kans. Onneks apua löyty taas läheltä, ja sain pestyä ihan kaiken. En käyttäny kuivaajaa, noli kaikki varattuja ja muutenki, jaksa nyt sielä kytätä tuntia lissää pyykkejä ootellen. Sanoin pyykkitupatutuille, että joo, meen ripustamhaan nämät meän kylppähriin ja ne oli ihan dude, you’re a total international student, no one hangs their clothes to dry. Ja sain kämppiksen eilen! Mukavan olonen tyär, ehkä tästä selvithään. Tein vaan heti alkhuun kauheimman tempun, ku lupasin sille, että päästän sen yölä sisäle, ko jostain syystä sen avainkortti ei toiminu, mutta sitten jäinki riekkuhmaan maailmale ja tulin kothiin vasta aamula. Onneks joku tyyppi oli sattumalta kulkenu ohi ja päästäny sisäle eikä se ollu ollenkhaan pahoila mielin. Oon vastuuton huithapeli. Kävin grillailemassa vaihtarikaverin tykönä, se assuu sellasella lähiöalueella kolmen jenkin kans, oli jotenki niin perusamerikkalaista, että ihanaa.

Lauantaina oli ihan superlämmintä, taisin fb-statuksessani hehkuttaa 85 fahrenheittia, mutta kaveri meinas, että oli käyny ysikympissä. Olthiin rannalla, pulikoithiin Erie-järvessä. Hitsit, ihan ku meressä olis polskinu, sehän oli ihan kauhean iso järvi, vaikka kuiten semirauhallisen kokonen verrattuna noihin muihin suuhriin järhviin. Menomatkalla joku satunnainen bussihyypiö alko jututtaa yhtä kavereistani, ja ko kuuli että olhaan menossa rannale, kysy saako tulla mukhaan, ja lopulta se vietti koko päivän meän kans. Ennoo ihan varma oliko se koditon tai jostain mielisairaalasta karannu, mutta ihan sekasin joka tapauksessa. Olin ehkä hieman nihkeänä sellasista seuralaisista. Niin ja söin kaktusta rantaravintolassa, hurjaa. Ei se kyllä maistunu mitenkhään kovin ihmeelliseltä, tarjoilija kuvaili sitä kesäkupitsamaiseksi ja ehkä joo se oli sellasta. Lähen kohta kampuksen toisele laijale laithaan ruokaa lempparivaihtarikaverilleni, ostethiin kaupasta tofua ja just kesäkurpitsaa ja vihreitä papuja ja kaikkea herkkua. Kämppis toi mukahnaan jääkaapin, jota saan käyttää, nii pystyn nyt alkaa laittaa ruokaa itelleni tääläki. Vähänkö superihaninta. Tänhäänki sain aamupalan mäkkärillä, yhhyy, sellasen vaalean mössöleivän välissä paistettu kananmuna. Tuli tosi hyvä ja maailman terveellisin olo. Mutta se oli darra, joka käski syöhmään moista moskaa.

Kävin viime viikola yliopiston bussikuljetuksela ostoskeskuksessa (kaks kertaa viikossa menee ilmasia vuoroja tiuhaan tahtiin, ihan jees) hakemassa pikkusen maton ja huovan ja peiton ja kaikkea, alkaa tämä paikka näyttää vähän viihtysämmältä. Kauhean ongelmallista sisustamista vaan, ku en haluais ellää epäsievien asioitten keskelä, mutta ei net sais olla liiankhaan ihania, etten sitten oo joulukuussa ihan pulassa ja haluamassa roudata kaikkea takas kotia. Mutta ihanat julisteeni otan kyllä mukhaan. (Aasinsilta julisteet – kirjapainotalo – pecha kucha – aktiviteetit – huispaus) Kävin kattomassa synttäripäivänä huispausta, soli niin hullua. Eikä se ollu pelkästhään naureskelumielelä, vaan nehän oli aika hyväkuntosia ja kisailu näytti rankalta. Oon ollu flunssanen viime päivät (riittämättömät yöunet varmasti auttaa asiaa), nii en pelannu ite, mutta menen kyllä tällä viikola koethaan. Awesome.

Ja:

– ei edelheenkhään mithään käsitystä buffalokaupungista, tänhään oli tarkotus lähteä tsekkaihleen labour day -meininkejä, mutta taijethaan olla silleen vähän hyytyhnein mielin, nii ehkä ei. Vaan joutaahan tuota.

– on vähän sellanen olo, että elän uuelheen fuksisyksyä. Yks vaihtarikaveri täytti 21 eka syyskuuta ja käythiin paikallisessa pubissa, kiva nähjä muutaki ku noita kotipirskeitä, ja soli aika kelvollinen mesta

– minun ihana pikkunen veljenpoika sai eilen kastheessa nimeksensä Niko Samuel. Ja isi ja äiti sai asennettua Skypen. Koti. ❤ Niin ja hei, mitä teile kuuluu? Stalkkaan teitä kaikkia facebookissa, muistakaa olla ahkeria statuspäivittelijöitä.

– halusin kiittää ihan kauheasti kaikkia ihania synttärionnittelijoita, ootte niin parhaita. ❤ Omistan teile seuraavan kappahleen, mietin tätä tosi pitkään. En halunnu sen antavan mithään outoja viestejä, ja tällanen olo mulla ehkä on, tai siihen suunthaan. Sitten yks vaihtarikaveri muistutti, että musiikkivideo on täynä odottavia äitejä. No, se ei ole sitten mikhään signaali, enemmän vaan se, että kukat on ihania ja te, ja olhaan vaan lepposasti ja nautithaan yhessä elämästä:

 

 

Fran Healy on kyllä niin superhereä, että aijjai, ja Travis <3, mitä niile kuuluu nykyään, tietääkö kukhaan?

ps. meinasin unohtaa kauheimman! Minun englanthiin on pesiytynyt ”like”, se tukkii joka välhiin. Syytän ehkä englantilaista lempparivaihtarikaveriani.

pps. mietin eilen ihan ajan kanssa, että viihyn täälä kyllä aika hyvin. En vaan pysyvästi haluais asua, koska Eurooppa-rakkaus on jotenki suuri.