Archive for lokakuu 2011

Esimerkiks Halloween

Oi voi rotta mikä olo muutaman illan ahkeran riekkumisen jälkheen. Istuskelen just asuntolan pyykkituvassa ja yritän saaha mudat ja keinoveret irti kampheista. Oon kyllä ehkä vähän sitä mieltä, että tää Halloween ei pääse aivan lempparijuhlien joukhoon, kaverin luonnehdinta ”skanky girls, horny guys” oli aika silleen osuva. Perjantaina menthiin kaupungille, ihan sellanen Onnela-mestainen paikka, yyh. (Miksei muuten missään paikoissa oo narikoita, vähän outoa, täällähän tulee kuiten kylmä – ellei sitten hei, saatoin keksiä, kaikki tulee tietty autoilla ja jättää kampheet piihliin, toki.) Mutta oli siellä kivoja tyyppejä kans, joten ei ihan möö. Seuraavana päivänä sain muutaman tekstarin uusilta tuttavuuksilta, mutta olin ihan wtf, mitä nää on, kun olin nimitallennellu niitä keskusteluteemojen mukhaan. Mm. ”climate change” kyseli lauantain pirskeistä ja vähän piti raksutella, että wait what. Pukeuduin twilight-vämppyyriks, eli ihanaa glitteriä löytyy vieläki joka paikasta. Jossain vaiheessa kulmahamphaat putos, niin että olin vaan outo kimalteleva tyttö. Mulla oli ehkä vuosisadan darra eilen ja sänky täynnä glitteriä. Ei kovin vahva suoritus. Mutta iltaa kohen skarppasin ja söin ekan kerran ikinä Burger Kingissä! Vielä on se McMikäjuttu, Big Mac! Nauttimatta. Koska olhaan jenkeissä. Eilen olin vämppyyrin uhri ja vitsin keinoveri ei missään vaiheessa kuivahtanu, siks sitä on nyt kaikkialla. Kotibile-etkojen jälkheen menthiin jonnekin ihan kuuseen sellasiin kellarivarastodj-bileisiin (oon melko varma että eka biisi saapuessamme oli Darudea, sairasta), oli ihan jees, mutta kaiken maailman jamppoja taas, sain kutsun lintubongausretkelle.

Tai no joo, ehkä itekkin olin ehkä silleen creepy-tyyppinä kun selitin miten oon ihan varma, että linnut vois halutessaan syrjäyttää ihmisen luomakunnan herrana. Se oli ornitologi. Ja sitten takas kampuksella käythiin aamuyöllisellä seikkailulla luentosalissa! Ihan tuntuu tosi jännältä, että täällä pääsee minne vaan sisälle yöaikhaan, ei tarvinnu ees suhauttaa opiskelijakorttia misthään laitheesta. En tiiä mikä pointti luentosaleilla on olla auki päivät yöt, mutta esimerkiks kirjastojen ja atk-luokkien saatavuus on aika mainiota. Mitäkhään vaatis, että vastaavaa settiä vois olla Oulussa? Ei täälä näkyny mithään vartijoita tai kameroitakhaan. (hyvä, muuten olis noloa hiprakkakekkulointi) *** Kävin nyt tässä välissä Elmwoodissa pyörähtämässä herkkupitsalla sellasessa kivassa kahvilassa & suklaakahvilassa suklaajälkiruualla, käsintehty suklaa on ihanaa ihanaa ja parantaa kaikki vaivat. Väsymys on ehkä vielä vähän jäljellä – otan kohta kyllä päivätirsat – mutta muuten on melko ihmismäinen olo. Oonkhaan koskaan sanonu, että sunnuntait on ihania? Ne oN!

Niin ja unohin kertoa siitä viestintäteorioitten vierasluennoijasta, että hauskaa, se laitto taustamusiikkia luennoinnillensa. Ekaks oli vähän vaikea keskittyä muuhun, mutta sitten tuli sellanen fiilis, että se jopa autto asiaan keskittymistä. Sellasta lepposaa easy listeningiä – en kyllä tiiä oliko se kaikille yhtä kiva, että ehkä vähän hasardi ratkasu.

Kävin lääkärillä perjantaina huispausvamman takia. En saa ihan hirveästi sympatioita tai empatioita tyypeiltä kun kuulevat miten sain sen aikaseks, vaikka hittovie, sehän on ihan kunnon urheilua! Hirveitä taklauksia silloin viikko aikaa ja oikea kylki meni ihan paskaks. Tai no ei, mutta vissiin jotenkin vinksalheen, niin että se painaa jotain hermoa jatkuvasti ku hengitän tai nauran tai aivastan eli just kaikkia ihania asioita, joita tekisin tosi mielelläni. Vaan eipä se lääkäritäti sille mithään voinu, anto vaan erilaisia särkylääkheitä ja lohdutteli, että pitäis sen kivun jossain vaiheessa häippästä. Ennoo tottunu olehmaan tälleen kipeä, jouvuin skippaahmaan yhen luennonki, ku pelkkä kävely meinas pistää itkettämhään. Maanantaina joogan jälkheen tuntu paljon paremmalta, sai hengiteltyä silleen levollisesti – häätyy mennä huomena taas koittahmaan, josko siitä ois iloa.

Kauhean vaikea miettiä kuluhneen viikon settejä, meni aika hektisesti ja opiskeluntäyteisesti – mulla oli kaks tenttiä ja parit tehtäväpalautukset ja jee, kaikista selvisin kunnialla. Toivon ihan koko sydämestäni, että nämä ilahduttavat uudistukset opiskelukulttuurissa seuraa mukana kotia. Huomena meen tekheen jotain superjännittävvää: juttehleen tentistäni opettajan vastaanottotunnilla. Tentti meni kivasti, mutta muutamassa kysymyksessä olin niin hukassa, että vaikka ne ilmeisesti menikin oikein suurimmaks osaks, haluan kysyä että miks. Viestintäteorioitten tentti oli monivalintainen, mutta huipun siitä teki se, että tentin vikalle sivulle sai perustella valitsemiaan vastauksia, kertoa mikä olis kakkosvalinta ja vähän avata miksi & osottaa siten asian ymmärrystä – Darrin meinas sitten, että jos näyttää siltä, että homma on hanskassa, voi saaha pistheet vaikkei oiskaan valinnut opettajan näkemyksen mukaista oikeaa vastausta. Kirjottelin kolmesta kysymyksestä.

Tenttiluin Starbucksissa taas vaihteeks ja alan jo aika hyvin oppia niitten soittolistan. Lemppari on aina wise men say, only fools rush in, but I can’t help falling in love with you ja tokaks Mrs. Robinson. Ei siks, että ne puhuttelis mitenkhään, ovat vaan lepposia. Kaveri vei tutustumhaan tuonne kampuksen toisen ison asuntolan kätköihin ja siellä oli sellanen symppis kahvila, josta sai juustokakkua. Voi olla, että ykkösopiskelupaikka on vaarassa vaihtua. Niin ja hei ihanaa, facebookchattini toimii taas pitkästä aikaa! En tiiä mitä tehin sille joskus, ku se oli vaan tyhmä, mutta nyt voin jutella vaikka kelle ja son ihanaa. Harmi vaan, että melkein aina ku Suomi-ihanat alkaa jutella, oon just kiiruhtamassa luennolle tai johonkin. Mutta muutama sanakin teistä on kivvaa.

Hei täällä siirrethään kelloja talviaikhaan vasta viikon päästä eli vähän aikaa menhään vaan kuuen tunnin aikaerolla. En kyllä tiä vaikuttaako se mitenkhään kenenkhään elähmään, mutta onhan se ihan hauska. Koko nämä kesätalviaikasäätämiset on minusta vähän hassuja. Olin tänhään ihan hukassa, että apua, mitä kello on, ja sitten kun valheellisesti kuulin, että kelloja on siirretty olin ihan voi itku, ku oisin halunnu olla tietonen siitä ekstratunnista ja tehjä jotain merkityksellistä sen aikana. Luultavasti jos oltais siirretty viimeyönä, oltais oltu just koikkelehtimassa ykssuuntasta väährään suunthaan. Yölliset autoseikkailut jes, enkä kiljunu ees kauheasti. Mutta nyt mulla on ihanasti onneks vielä viikko aikaa keksiä kiva ja merkityksellinen ohjelmanumero! Jos on jotain ideaa, niin vinkatkaa, oon avoin monenlaiselle hauskuusajatukselle.

Vaan hei, en nyt ehtinykhään tirsailla, kuulin just, että asuntolan poikien futisjoukkueella on eka pleijarimatsi, meen kathoon sitä. Ja voi että, kerroinko, että ostin lipun ekaan NHL-pelhiin! Meen marraskuun lopulla kathoon Sabresien ja NY Islandersien kohtaamista, huu. Perjantaina kävin sellasessa paitamyymälässä, jossa on kaikkien paikkakunnan joukkueitten fanikrääsää, ja sieloli Leinon pelipaitaa ja t-paitaa ja mitä kaikkea. Hauskaa.

Hauskaa on myös:

– sain ihania kortteja ja kirhjeitä tällä viikolla, kiitos parhaat Leppis ja J-P, teitte minut tosi iloiseksi. ❤

– ruokakulttuuririntamalla tapahtunutta: maistoin ekkaa kertaa makaronia ja juustoa, mmm. Soli aivan hyvvää, sellasesta valmispakkauksesta pikkuyönälkhään. Ja oi vitsit, onpa ihanaa, mulla on nyt ihan kamala nälkä ja kuinka ollakhaan jääkaapissa oottelee herkkupitsan (munakoisoa, kesäkurpitsaa, aurinkokuivattua tomaattia, vuohenjuustoa, paprikaa, sipulia MMM) puolikas, ihan vaan tullakseen lämhäytetyks ja syödyks. Ekaks käyn vaan kattoon futista.

– ootan joulua kauheasti. Ihan niinku joulujoulua ja sitten sitä, että se meinaa kothiinpääsyä. Sanoinkhaan jo viimeks, mutta vielä vähän aikaa sitten harmittelin, että eiii, niin vähän jäljellä, vielä hurjana juttuja mitä haluan tehjä, mutta nyt on kyllä syvenemässä sellanen fiilis, että ihana tulla kotia.

– tehtiin ymppäjaoston kans halloweenkoristeluita toimistolle opiskelijatalon kauhukierroksia varten: jättimäinen pahvinen hipsterikarhu. Miks kaikki dissaa hipstereitä, minusta ne on söpöjä.

– juttelin ranskalaisen kaverin kans, että minun kyllä tarvii päästä Pariisiin ja lauleskelemhaan kaduille. On siis esimerkiks Amelie-olo:

 

 

Oisin halunnu Light&Dayn tai It’s the Sunin, ne olis enemmän tätä ihanaa auringonpaistekoomapäivää, mutta superihanahan koko soundtrack, löytyy ainakin Groovesharkista, kuunnelkaa!

Mainokset

Superkuulas fiilis.

Heräsin pari tuntia aikaa ihanilta päiväunilta ku menin kavereitten kans kathoon meän asuntolan poikien futispeliä tuohon kentälle viehreen ja vaikka oli ihan superparasta tsekata pitkästä aikaa oikeaa jalkapalloa, mietin koko ajan vaan, että nam, kohta pääsee nukhuun. Tietty raitisilmaseikkailun jälkheen ei väsytäkhään enhää yhtään. Pitäis kyllä lukea tenttiinki, mutta jotenki se nyt ei kuulu tähän viikonlophuun, niin mieluummin nukkuisin. Tosin, huomena pitäis kerrata kurssikaverin kans, ja sitä aatellen ois ehkä ihan reilua, että oisin kartalla siitä mitä tehjään. Jännää, ekat opiskelusessiot täälä – jotenkin aina hurraan yhessä opiskelua ja opintopiirejä, mutta en oo tainnu ite harrastaa sitä matikan fuksivuen jälkheen, oon muka aina niin kiihreinen, että aikataulujen yhteensovittaminen on ähh. Tämä viikonloppu oli kyllä huikean hauska! Tai koko viikonvaihe. Perjantaina huispaus oli mutasinta puuhaa ikinä + ekstramutailin painiaggressioissani niin että hiukset ja kaikki oli ihan mutaa mutaa mutaa, niin ja sain ylisiistin huispausteemaisen t-paitani, coolest kid on campus, todellakin.

Katkasen vaan kappahleen satunnaisesta kohtaa ja jatkan tänne, että sitten menthiin vaihtarikaverin tykö suklaa- ja salmiakkiherkuttelemhaan. Tai no, salmiakki challenge ei ehkä niille ollu ihan herkuttelua, mutta ihailtavan urheasti saivat salmiakin, turkinpippurin, dragsterin ja salmiakkikoskenkorvan alas. Sieltä kotibileisiin, jossa vaihtarikaverin bändi soitti ja tosi moni luuli, että oon Australiasta, mitä ihmettä! Ja vitsit, nyt vasta muistin, ajauduin johonkin ihmekiistelhyyn Suomen ja Amerikan sotahistorioista, hehkutin jotain talvisotaa, voi jeesus, vähän noloa. Keskustelutoveri oli historianopiskelija, niin se ties ihan kauheasti juttua Suomi-Ruotsi-Venäjä-kuvioista, soli hauskaa. Sitä kiinnosti arkeologia ja sit se oli ihan silleen, että joo, eipä siellä teän mestoilla hirveästi ole mithään mielenkiintosta. Eikö oo? Emmie kyllä tiiä, kai sielä on jotain kiviä ja luolia. Lauantaina oli reipasta herätä viininmaisteluretkelle, käythiin muutamalla paikallisella viinitilalla. Reissu oli hauska ja mukava ulkoilmareippailu, mutta viini ei kyllä ollu kovin raposta. Täyteläisinki oli ihan läpikuultavaa, niinku mehua. Ekan paikan jampan lemppariviiniä kritisoin sille aika rankasti ja sanoin, että soli niinku tiivisteestä laimennettua, ja se vaan sano, että joo, ”I don’t really like wine”, öhh, kivan alan on itelleen valkannu.

Lauantai-iltana laittautuhiin fiineiks ja menthiin paikallisen sinfoniaorkesterin settiä ja Fabio Bidini oli niilä messissä kans. Kv-yksikkö järkkäs liput ja kyytit vitosella, ei paha, ja oli kyllä oikeasti aika vau. Vähän kyllä meinas pinnistellä hereilläpysymisen kans ekalla puoliskolla ilman pianojamppaa, jollain kolmen-neljän tunnin yöunilla. Tänhään istutin puita yliopiston ympäristöpuljun (UB:lla on oma ympäristöohjelma, aika jees) kans, opetin huispauskaverille fonetiikkaa ihan sekuvain (se on insinööriopiskelija, satelliitteja tai jotain nasaa, tuskaili transkriptauksen kans ja meinasin, että sen häätyy vastavuorosesti vetää mulle setti jotain öh, insinöörijuttua, mulla meni vähän ohi), kävin ostamassa cd-levyjä (rush, cardigans, she&him ja husky rescue!!! huutomerkit siis tuolle vikalle, tais olla kyseisen levykaupan ainoaa suomalaista antia, ja vähänkö siistiä, että se oli jotain hyvvää, eikä silleen, himiä tai jotain) ja vielä tosiaan sitä futista. Ihana sunnuntai, miten ne on aina niin hyviä! Täälä oli niin kaunein syysaurinkopäivä kans, fonetisoithiin Elmwoodissa kivassa kahvilassa ja se on vaan niin ihanin katu, en kestä en kestä.

Keskiviikkona pääsin vihdoin käyhmän sellasessa taide- ja kirjapainopaikassa, sielä oli vaikka mitä sievää! Meen sinne nyt kyllä ehottomasti tutustuun niitten normitarjonthaan, nyt kävin tapahtumaa varten pyörähtämässä, niillä oli siellä Pecha Kucha. Oli ihan mielenkiintosia juttuja, en jaksanu olla ihan loppuun ku olin niin kauhean väsyny. Tosi moni on sanonu mulle, että näytän tosi väsyhneeltä. Ei mulla silleen ole väsyny olo kovin useasti, mutta hotelliyö Torontossa taitaa olla ainoa tällä mantehreella vietetty yö, jona en ois heränny kertaakhaan. Vähän surkeaahan se on, en oikein tiä mistä johtuu, että nukun tavallista levottomammin. No joka tapauksessa, paikka oli ihana, sielä oli niin kauhniita kirjoja ja painotuotheita että huiii, ja taustalla soi vielä Amelién soundtrack! Oli aika nautinnollista, ui. Heh, oon hullu, mietin, että uskallankohanko kertoa, että skoijjasin luennoitsijaa ja sanoin, etten pääse luennolle syystä x, vaikka oikeesti menin sinne, mutta oikeasti, se että luennoitsija löytäis tämän blogin ja sitten vielä google translettais sen ja pääsis jäljille? Mutta universumi halus sanoa mulle sitten, että tein oikein: kotona luin mailit ja jamppa oli laittanu viestiä olevansa kipeä ja luento peruttu. No huu, mitä jos se ois ollu kans pecha kuchaamassa! Tosin, ois se ehkä ollu sille vähän nolompaa.

Sitä ennen olin pari tuntia ostoksilla sellasessa megahypersuperisossa ostoskeskuksessa, jonne meinasin eksyä. Täälon kivoja vaatekauppoja, ja enimmäkseen ostin oikeasti tarvitsemiani juttuja, niinku neuhleita kylmän kelin varalle. Alkaa olla jo vähän vilposta, joku sano, että alle 50 fahrenheittia aamulla, ja vaikka sei tietty sano mulle mithään ku en oo vaivautunu ollenkhaan opettelemhaan tässä kahen kuukauen aikana näitä paikallisia mittameininkejä, nii se sano sen sellasella vakaumuksella, että aattelin sen meinaavaan kylmää. Pitäis kyllä opetella – vähintään se mitä -50 celsiusta on fahrenheiteiks, ku son meitsin ykkösjuttuja kertoa ku nää pelottellee kylmällä talvella ja lumella. Vaikka ne pakkaset oli ihan totta, tuntuu se vähän sellaselta lapinlisälliseltä jutulta, onhan niistä jo, öh, 15 vuotta? Ei ihan, mutta melkein.

Ei mulla nyt ehkä oo muuta ku että:

– kahella luennolla puhuttiin lol-kissoista tällä viikolla, niinku mitä, eri luennoitsijat. Toinen nuori jatko-opiskelija, toinen ihan respectable proffa. Oisin valinnu Magenta Skycoden Simple Pleasuresin viikon blogikappahleeks, mutta siitä saitte jo iloita fb:n puolela. Siis ku siinä on kissoja. Niin ja kolmas luennoitsija hauskuutti minua hihityksen verran sanomalla keskusteluanalyysista tai jostain puhuttaessa, että ”that’s something we’d call sarcasm. if you’re a hipster.”

– en ossaa valita Austinin ja San Franciscon välillä, voisko joku auttaa! Aion varata liput ens viikolla, joten nyt pliis!

– mussutan kaiken aikaa wasan näkkäriä, se on ihanaa, ja vielä enemmän kotoisaa makua ku salmiakki. Mutta ihan hyvä, parempaa naposteluruokaa tämä on ku suklaa, oon herkutellu nyt ihan liikaa näillä isin ja äitin tuomilla, häätyy vähän rajottaa. Ja oi, isi ja äiti on nyt takas Suomessa! Häätyy skypetellä niitten kans viimeistään ens viikonloppuna ja kuulla niitten loppureissusta. Toivottavasti niiloli tosi kivvaa.

– ollaan parhaillaan varailemassa majoitusta Montrealin syyslomareissua varten, aika ihanaa, kaikki sanoo, että se on ihana, ja ootan aika innolla!

– hei vitsit, pitää vielä hajoilla tännekin, vaikka statukseen sen jo tehin: jouvun tekheen ryhmäprojektin aiheella ilmastonlämpenemineneiihmisenaiheuttama. Ja joojoo, sanokaa vaan, että on siinä luonnollinen osansa, mutta ihmisvaikutuksen vähättely on silti niin korkealla henkilökohtaisten ärsyyntymisasioitten listalla, että tässä on nyt suuri vaara ajautua möö-fiiliksille. Toivottavasti ei kuiten. Niin ja sain sen kurssin kokheen takas, sain 78 prossaa oikein ja opettajalta kannustusviestin, ”not bad considering you missed one week” ja hymiö. Hauska, että se tsemppas, muitten lapuissa ei näyttäny lukevan juttuja. Varhmaan siks ku oon niin kujalla sielä, mutta ihan hauskaa silti, ja tuli aika jees-fiilis, ku osasinki kertoa vaikka mitä juttuja. Lähinnä olin hukassa hiili- ja ydinvoimakysymysten kans, ku ne käsitelthiin niillä tunneilla, joilta olin pois. Onneks mulla on ydinvoimakantaisia kavereita niin vähän osasin mutuilla. Täälä tyypit on ihan O: ku kuulevat, että Suomessa rakennethaan lissää ydinvoimaa, ei oo ihan hirveän kovassa huudossa näillä kulmin, nousevin juttu on maakaasu ja ilmeisesti sen käytön lisääntymisen myötä hiilidioksidipäästöt on laskussa. Niin ja HULLUA, miten unohin tämän: se jätteenpolttolaitoksen jamppa kävi vielä luennolla kertomassa niitten meiningeistä kuin polttavat roskasta energiaa ja miten on vaikea saaha lupia ku öljy- ja hiiliyhtiöillä on niin vahvat lobbausmekanismit ja poliitikot taskussaan, niin ne oli sitten ostanu Chicago Tribunen, että pääsevät syöthään yleisölle positiivista viestiä toiminnastansa. Onhan se nyt vähän pöyristyttävvää?

– Kuuntelen Cardigansien hittilevyä (en ostanu tätä vaan gran turismon) ja tuntuu siltä, että joka kappahleen kohalla on sellanen olo, että heii, täähän sopii just täydellisesti tämänhetkiseen elähmään. Tää nyt ei oo biiseistä lempparein, mutta pehmeys sopii tähän iltarauhaan + on hyvvää tenttiorientoitumista, koskapa aiheena on communication theories:

Swedes. ❤

Pretty pretty pretty

Keksin otsikon nyt ekana, ja päätin kertoa hirveästi kaikista sievistä ja kivoista asioista. Viime viikko oli kaikkinensa ehkä kyllä sellanen outo sekoitus kivoimpia juttuja ja stressaavia kans. Seikkailtiin isin ja äitin kans Buffalossa, ja vaikka oli tottakai ihan superparasta, että ne oli täällä, niin oli se kans kyllä vähän uuvuttavaa. Täyspäiväinen opiskelu ja turistioppaana toimiminen on rankka yhdistelmä, huu. Tutkittiin vähän kaupunkia ja käytiin ihanassa Elmwoodissa, joka on oikeasti ihanin ihanin paikka. Siellä on supersieviä taloja ja ihania pikkuputiikkeja ja vaikka mitä kaikkea kaunista ja kahviloita ja kampaajia. Kampaajat ei nyt muuten erityisesti sykähytä, mutta haluan jotain tehtävän tälle kuontalolle, joten siks ne on mielen päällä. Siellä Elmwoodissa mulle tulee aina eniten sellanen olo, että voi ei, haluan olla vielä kevhään kans, että saan koluta sen ihan läpikotaisin. Hauskaa, että se on just se mesta jota tsekkailtiin Niinan ja Villen kans Oulussa ennen lähtöä. Meen huomenna sinne ostoksille,  en malttais oottaa! Äiti ja isi vietti yhen päivän omilla teillä Buffalossa ja ne löys suklaatehtaan! Sinne häätyis päästä.

Tietty käythiin kans Niagaran putouksilla, kaks kertaa! Tokalla kerralla kyllä vaan ohikulkumatkalla, mutta ekalla visiitillä pyörittiin siellä jokunen tunti. Sää ei ollu ollenkhaan sellanen maailman kaunein aurinkoinen niinku viimeks, mutta nyt putoukset oli vaihtahneet syysasuun, sievät ruskavärit reunustit maisemaa ja tykkäsin kyllä tästä taas. Sinne oli aika näppärä mennä bussilla ja mietin, että voisin käyvä joulukuussa vielä kans, jos vaikka sitten olis lunta. Viikonlopuks mentiin Toronthoon muutaman vaihtarikaverini kans, vuokrattiin auto ja ajettiin rajan toiselle puolelle. Rajamuodollisuuet oli vähän jännittäviä, mutta kaikki pääs sinne ja tänne, joten eipä ongelmia. Kuski oli alle 25, joten jouduttiin maksaan nuoren kuljettajan ekstraa, mutta muuten vuokraaminen olis tullu ehkä samanhintaseks tai vähän halvemmaks ku bussi, ja matkustaminen oli kyllä huomattavasti mukavampaa, niin paljon ku haluaisinki hurrata joukkoliikentheelle. En voi tajuta kuin halpaa bensa on täälä. Koko reissulle tankathiin yhteensä 35 dollarin eestä, ja mitäkhään ajethiin, jotain 500 kilometriä ehkä kaikkien detouritten kansen. Eiks se oo aika vähän? Miksei ne verota sitä, kun öljyahmattius tiijethään ongelmaks?

Toronto oli niin kiva. Oli ihana päästä taas kaupunkhiin, sain vissiin yliannostuksen Buffaloa kahen päivän kaupunkikuljeskelun jälkheen, katukuva on vaan niin ankea. Tai siis tyhjä, sinänsä ihan sievä. Torontossa tykkäsin erityisesti sellasesta ihanasta vanhasta panimosta/tislaamosta/jostain, joka on nykyään sellanen historiallinen pikkukortteli, jossa on kaikkia sieviä kahviloita ja sieviä taidegallerioita ja sieviä pikkuputiikkeja. Yhdessä juttelin myyjän kans, se oli taideopiskelija, ja fiilisteltiin Marimekkoa. Oli käyny Suomessa viime kesänä ja hehkutti suomalaisten tyylitajua. … … ? Niillä on siellä joulumarkkinat joulukuussa ja se on varmasti maailman taianomaisin paikka ja sikspä päätinkin mennä uuemman kerran joulukuun eka viikonloppu. Muuten käythiin muutamassa turistikohteessa, jotka ei nyt olheet niin erityisen ihmeellisiä. Ens reissulla voisin harrastaa enempi taidegallerioita, ja seikkailla söpöihin pieniin naapurustoihin. Yöelämä oli ihan hauskaa kivojen kavereitten kans, mutta kanadalaiset ei nyt ihan vakuuttanheet. ”Oh, you’re studying communications… I guess we could then…communicate.” Öhöh, laadukasta. Mutta sangria oli hyvvää! Ens kerralla vois tsekkailla livemusiikkimeininkejä, ilmeisesti sieltä vois löytyä kaikenlaista kivaa indietouhua.

Oli aika haikea hyvästellä isi ja äiti. Ei mulla nyt ole mitenkhään erityisen ikävä, niinku ei oo ollu missään vaiheessa, mutta heiheit on aina kauheita. Ne on nyt New Yorkissa ja minua harmittaa hurjana, että hukkasin puhelimeni autovuokraamoon, ne vois soittaa mulle sieltä hotellistaan ilmaseks. Saan puhelimen huomenna, häätyy heti laittaa niile viestiä, että ringhauttelevat ja kertovat mitä ovat touhunheet. Enhää suunnilheen 9 viikkoa tällä mantehreella, sitten oon taas kotona. Eniten harmittaa lähestyvässä lopussa niitten loputtomien reissusuunnitelmien lisäks se, että haluaisin ehtiä laittaa hirveästi ruokaa täällä, mutta nytkään en oo tehny mithään varhmaan kahteen viikhoon. Ei saa mennä hankitut kattilat hukhaan! Hei, oonpa nerokas, taijanpa laittaa sille kevhään UB-oululaiselle viestiä, että jos se haluaa ne itellensä, niin voin jättää ne tänne jollekin kaverille sitä oottahmaan. Sille saattais tulla hyvä mieli. (: Tänhään menhään laittaan kaverin tykö ruokaa, pääsen käythään isin ja äitin tuomaa tummaa soijarouhetta JA EI SIINÄ SE TAAS ON, voi jumalauta soijarouhe. No, en nyt ala sensuroihmaan itteäni, vaikka tekis mieli. Ostin keksitaikinatangon kans, mums. Ja nyt sitä Wasan näkkäriä, se oli vähän halvempaa tuolla supermarketissa. Huomenna on kiva aamupala. (:

Ja öö, oonko tehny muuta? Öhh. En muista. Ossaako joku kielitiedettä harrastanut superhyvin implikatuureja? Onkse ees sana suomeks? Oon ihan hukassa viime viikon luennon juttujen kans, kaipaisin tuutorointia. Siis ennen kaikkea mannerin ja stereotypen implikatuurien erottelussa. Kommenttiosioon voi jakaa viisautta jos tahtoo. Kotitehtävä täytyy palauttaa jo huomenna, mutta ymmärtämiselle ei oo deadlinea.

Hei:

– miten unohin kertoa Toronto-pätkässä! Automatkalla takas Kanada-radiosta tuli 3 Rushin biisiä, vähänkö ihanaa. Subdivisions, Freewill ja öömikäkolmas, äämiksenmuista! Lakeside Park! En oo ikinä kuullu Suomessa radiosta yhtään Rushin biisiä. Toisaalta, en kyllä ihan hirveästi kuuntele radiota. Ehkä Lapin radio vois joskus yllättää.

– joogassa eilen tehtiin tasapainoasentoja ja ekaa kertaa tuli sellanen asentojen aikana hyvä olo, ihana hengittää.

– tuleva viikonloppu on täynnä vaikka mitä hauskaa: huispausta, suklaakestit, ehkä-livemusiikkia, viinimaisteluretki, sinfonia, puuistutusta ja RP-fonetiikan opetusta jenkille. Miten on muka vasta tiistai! Viikko, etene!

– torstaina alkaa Racquetball, jännnnäää! Onko sille termiä suomeks?

– kävin eilen kattoon paikallisen opiskelijajärjestön (en oo ihan varma kuin se rinnastuu yokuntaan) filmisarjassa Paluu tulevaisuuteen kolmosen, se oli just parasta nollausta intensiivisen ymppäjaoston kokouksen jälkheen, mutta on se vaan hassu konsepti, oonhan kertonut? Ne näyttää leffoja ilmaseks ja jakaa popkornia ja sitku käy paljon niin saa palkintoja. Siellä oli vaan 5 ihmistä. Se teatteri oli ihan kunnollinen teatteri kohtuumukavilla penkeillä ja isolla valkokankhaalla. Naureskelin järjestäjälle hassua konseptia, ja se oli että joo, yritethään palkinnoilla saaha tyyppejä käyhmään. Mietinpä vaan, että voisivat ehkä pohtia, että onko tällaselle palvelulle nyt oikeastaan sitten kysyntää. Voihan toki olla, että just tää kerta oli osallistujamäärälthään heikohko. Mutta mulla oli mukavaa ja tuli ikävä Liekettä, vaikka kävin vaan kerran niitten jutuissa. Elokuvat on ihania.

– oisin ehdottomasti linkannut postauksen musiikkiosioksi donkkareitten Tuuleen, kun oli niin hurjat tuulet, että aivan ihanaa, mutta koska se ehti jo fb:n puolelle, niin saatte muuta viime päivinä kuunneltua. Minun on pakko hankkia kuulokheet ihan kohta, mutta se on vaan niin vaikeaa, ko niitten häätyis olla sievät. Hipelöin New Yorkissa Urbanearseja, mutta en osannu päättää väriä. Niin siis kuulokheet on hankittava koska nyt jouvun kuuntehleen monesti salassa, ettei kukhaan kuule ja piä hulluna. Viime salakuunteluissa kuuntelin Everlasting lovea varhmaan jotain kaks tuntia putkeen, eri esittäjillä. Tässä eräs tykätyistä versioista, ei saa sanoa, että U2 on buu, minusta son nimittäin enimmäkseen jee:

 

 

ps. Tykkään myös Coldplaysta joskus, tunnustusten tiistai.

En kestä, miks nää otsikot on muka aina kaikkein vaikeimpia keksiä, vaikka oikeasti ole yhtään mithään väliä, ja sitten kun painaa julkase-nappulaa, nii hoksaa, että joo taas se jäi, ja on jo valhmiiks kiireessä, ja apua yhhyy. No nyt meen, panostan seuraahvaan!

Just kävin saattamassa isin ja äitin niitten Buffalo-hotelhiin, onpa jotenkin tosi epätodellista, että net on täälä. Vanhempien lisäks täällä on läjä ihania kotituliaisia: villasukat, kauheasti karkkia, tummaa soijarouhetta ja pussilakana. En tiiä mikä ihmeen pussilakanattomuusmaa tämä on, mutta niitä ei jostain syystä kaupoista löyvy. Lentsikassa äiti oli merkannu tullauslomakheeseen, että sillä on matkalaukussa ruokaa. Oli kuulemma varsin pitkään käynyt keskustelua tullivirkailijan kans, että mitä ihmettä on tämä soijarouhe, jota kantaa mukahnaan. Äiti ei oikein keksiny englanniksi tapoja viestiä, ja virkailija oli aivan clueless, että mitä ihmeen hommaa. Mutta olivat päästähneet kuiten läpi ja hyvä niin, saan nyt tehjä tuttua ja turvallista herkkuruokaa. Ehkä kerroin jo, että täältä löyty vaan vaaleeta, ja tykkään tummasta enempi. Ja apua, monesko kerta tämä on ku kirjotan soijarouheesta? Se on ilmeisesti aika tärkeä osa minun elämää. En aio jatkaa tätä teemaa, en halua päätyä mikskään hulluks soijarouhenaiseks ihmisten mielissä. Mietin ihan vasta jotain hullua x-naista, mikäkhään se oli. Haluan sanoa, että sopuleita, mutta miks oisin miettiny hullua sopulinaista?

New Yorkissa oli taas ehkä ihaninta. Olin perillä aika myöhään perjantaina, nii en ehtiny silloin tekheen mithään ihmeempiä + vähän darrauupumusta kans, vaikka suunnitelmana oli olla ilman sellasta. Käythiin torstaina sellasessa hämmentävässä livemusiikkimestassa rommikolailemassa, kun niitä ei ihan hirveesti kiinnostanu tsekkailla henkkareita ja juomat oli kaks dollaria kappahleelta. Oli hauskaa ja nyt muistankin, että piti lähettää linkki itsemurhapupuista yhelle seurueen jäsenelle. Miten tulee puhheeks itsemurhapuput? En muista. Mutta, New Yorkissa sitten lauantaina yritin metsästää kameraa rikkoutunheen tilalle, mutta kauppa oli kiinni ja jouvuin kärvistellä kokonaisen päivän ilman valokuvausvehjettä paikassa, jossa ihan joka kulman takana ja eessä ja vieressä on jotain älyttömän siistiä kuvattavvaa. Ja kävin Marimekon lippulaivamyymälän avajaisissa 5th Avenuella, oli ässäää! Ostin söpön pienen kolikkokukkaron (oikeasti tarpeeseen!) ja sain puhua suomea, myymälässä oli vaikka kuin paljon suomalaisia työntekijöitä ja tapasin Mika Piiraisen! Ei me kyllä oikein juteltu, enemmän juttelin niitten myyjätyttöjen kans, mutta se Mikahan nyt on stara, ni se voi vaan ollakki sellanen mysteerinen hymyilijä.

Seuraavaks treffasin neljä kivvaa belgialaista arkkitehtia, joista yhen tapasin Washingtonissa hostellin aamiaisella ja vaihethiin numeroita. Vuokrathiin pyörät ja fillaroithiin monta tuntia ympäri kaupunkia, ekaks Hudson-joen vartta ja sitten käythiin pilvenpiirtäjämuseossa (tottakai, arkkarit) ja Brooklyn- ja Manhattan-sillat tsekkaamassa ja polkemassa. Ihan mielettömän nopeaa ja sievää auringonlaskua ihastelthiin Brooklynin puolelta ja sitten lähethiin spurttaahmaan hirveää vauhtia takas vuokraamolle. Oli hiukka jännää puikkelehtia pimeällä sielä liikentheen seassa, menthiin Times Squarenkin nurkilta ja oli aika vilinää! Mutta ehdottoman hauska kokemus kaikkinensa, vähän erilainen perspektiivi taas ihanaan kaupunkhiin. Päätethiin ilta heän hostellillensa kokkaushommiin. Välineistö oli vähän puutteellinen, mutta juustoraasteen saa aivan helposti aikaseks linkkuveitsellä & mitäpä turhaan käyttää pastaa lautasella, ku voi suohraan haarukoija kattilasta. Sunnuntaiaamuna hengasin vielä hetken huippujen belgialaisten seurassa, jonotethiin baptistikirkon messuun. Ikinä ei oo ehkä ollu niin turistiolo. Kaikille sijaa riittää, kaikille paikkoja on ei pitäny tällä kertaa fyysisessä mielessä paikkaansa, ei mahuttu sisäle. Mutta kaiken maailman Harlemin höyrypäitä kävi siinä esittäytymässä, varsin kirjava joukko. Sanat ei riitä.

Isin ja äitin lento oli vasta illalla perilä, nii ehin vielä ennen sitä käyvä koukkaamassa Coney Islandilla. Ihan hullua, lokakuu ja tyypit ottaa bikineissä aurinkoa. Varmasti oli lähempänä 30 ku 20, helle ja kesä! Ja sitten menin metroseikkailun jälkheen (tarkotuksena oli ollu mennä vasthaan asemalle, mutta tööt) hostellille ja sielä oli minun äiti ja minun isi! Hei apua, mutta nyt minun on pakko mennä käväseen suihkussa, etten mene tämmösenä yöbussiryöttäsenä luennolle vahingossa. Jatkan sitten tämän lophuun, ei mulla voi enhää hirveästi olla sanottavvaa, eilinenhän tässä on vain välissä. Hop!

No ÄÄÄÄ, mulla meniki ihan liian paljon aikaa enkä ossaa päättää mitä laitan pääle ku sielon kuuma ja kylmä ja meen nyt luennolle ja kirjotan sen jälkheen lophuun.

***

Meinasin nukahtaa luennolle, ois ehkä pitäny ottaa aamulla tirsat eikä vaan hekumoijja karkkeja. Mutta niin, nopsaa vielä kerron, että isin ja äitin kans oli mukavaa eilen omppukaupungissa. Niitten mielestä oli kauhean hauskaa, että mie kävelin niin nopeaa ja niitä muka meinas puhalluttaa. Kahvi oli niitten mielestä kamalaa sekä satunnaisessa aamupalabagelkahvilassa että Starbucksissa, joskin jälkimmäisessä ei niin superkamalaa, mutta silti. Käythiin lautta-ajelulla tsekkaamassa se yks patsas ja äiti oli ihan, että onpa pieni. Apua nyt kuulostaa siltä, että ne ois ollu vaan nihkeinä koko päivän – ei yhthään, niitten mielestä oli kans siisteintä! Olthiin myös turistihömppiä vähän joka puolella, koluthiin Central Parkia ja ostethiin I ❤ NY -paijat koko perheelle (sori M&J jos luette ja nyt spoilaan tuliaisia!). Ja käythiin supersupersuperkorkealla maisemoimassa ja oiii Central Park näytti niin huipulta Top of the Rockista tutkittuna, ja koko kaupunki oli niinku yhtä legokylää. Kauheasti niillä on nyt suunnitelmia sitten ens viikolle, listailthiin vaikka mitä jännää. Toivottavasti ne nyt pärjää, etenkin metron ja kielen kans, vaikka ihan ookoo ne näytti nyt hiffaavan updown/downtown-meiningin + kyllähän ne on nyt sen verran reissannu, että selviävät englannilla. Äiti laski, että jenkit on maa numero 20. Silti jotenkin vaan huolettaa, ihan hölmöä.

Mutta hei, nyt me olhaan lähössä tsekkaihleen Buffaloa kohta, jotain taloja ja katuja ja mitä nyt täälä on. On tää kyllä vähän silleen kevyesti aika satunnainen paikka viettää lomaa.

JEE:

– olin kaks vikaa yötä New Yorkissa eri hostellissa ku aina ennen ja siellä soi aulassa The Smiths! Olin ihan jee tämä on hyvä paikka tämä! Vähän tyyhriimpi ku edellinen, mutta hyvä musiikki teki siitä sen arvosen!

– oon ihan kujalla minun energiaympäristöyhteiskunta-kurssilla, siis todella pihalla siellä ympäristöteekkareitten joukossa, ja siks olinkin JEE, ku sain takas alkukurssin kotitehtävät, ja öljynporausta Alaskassa miettivä juttuni oli saanu very good -maininnan. Torstaina on tentti, ennakoin olevani aika roska (en tiiä ehinkö ees lukea hirveästi, ja pitäis tietää kaikkia juttuja!), mutta ei se haittaa niin kamalasti.

– kauhean monet kaverit on just alottanu / alottamassa graduväännöt, vähänkö oon onnellinen niitten puolesta ja toivotan ihan jokaselle kauheasti tsemppiä! Mulla on kans graduhimo, mietin sitä aika paljon ja oon tsekkaillu meän oppiaihneen tyyppejä sillä silmällä, ja kerrankin ihan akateemisessa mielessä potentiaalisina ohjaajina, ja pyöritelly aiheideoita. Jospa vielä!

– ei yhtään jee, mutta yritän psyykata itteäni nyt siihen, että ihan hyvä vakuutusyhtiö mulla on (ei oo), eikä yhtään ärsytä yliopiston vakuutuspalvelut (ärsyttää).

– en muista mitä ihania musiikkeja oon jo tänne linkannu, mutta ehkä voisin nyt laittaa vähän arktisia apinoita, joihin oon tutustunu viime viikot kun lemppari-Suzy vinkkas, Sheffieldin murre on hassu, /its reit ha:d/:

”Elias, anteeksi Skype-oharit”, mietin ku tätä kuuntelin, vaikka tässä on paljon muuta kans, mehän olhaan just nauruja ja keittiöhalauksia, niistä ei tarvii laulaa. Jutelhaan pian pian pian!

ps. Niin ja TOTTAKAI ne OY-matskut tuli messuja seuraavana päivänä. En jaksa ite ees lukea noita läpi ku kansi on niin superruma ja -tylsä. Vien nää kv-yksikköön tai jotain ja oon hyvä OY-lähettiläs maailmalla.

pps. Hehe, no avasin kuitenkin sitten ekan aukeaman ja isolla lävähtää heti vastaan ”Truly phenomenal. The Oulu region has produced several successful high tech firms and multiple millionaires.” Onhan siinäkin markkinoinnin kärki + täällä uppoaa varppina!

ppps. Tuttuja bongattu tokalta aukeamalta, kolarilaiset voi bongata erään kikattelevan Lauran.

pppps. Apua joku pelastakkaa minut tältä, ei mulla ole nyt aikaa, 8 minuutin päästä häätyy olla jo bussipysäkillä! Ehkä siis on jotain tenhoa tässä esitheessä!

DC!

Hei, tuli eilen vähän sellanen olo, että kamalaa, nyt meni rytmi bloggailusta kun jäi tavaks muodostunu sunnuntaikirjottelu välistä. Vaan nyt on kolme viikkonloppua retkeilyä, eli kuulumiset putkahtaa tänne maanantaina. Kuuntelen just Madnessia, vähänkö on hyvä! Parhaat fiilikset oli tämän tahtiin tanssahdellessa Ilosaaressa – Ilosaarirokkirannekheen leikkasin pois torstaina, eli ehkä siitä tuli tämä nyt miehleen. Nothing more, nothing less, love is the best! En tiiä mistä alkasin selittää ku on vaan niin kauheasti kaikkea! Tulin pari tuntia sitten takas pidennetyltä viikonloppuretkeltä Washington DC:stä ja voiii, olipa hyvä reissu! Ekaa kertaa ikinä räpsin kameran muistikortin täytheen, mutta jotenkin sitä Washington-monumenttia tuli lähestyttyä niin monesta kulmasta, että aina se näytti uuen puolen ja jännittävän vaikuttavalta. Melkein jäi kuvat ottamatta kokohnaan, ko oma kamera meni rikki just päivää ennen lähtöä, mutta onneks sain kaverin laitheen laihnaan. Pistän kuvia facebookhiin joutessain!

Sinne ehin jo hehkuttaa lempparijutut Washingtonista muuten, parhaat kasvisruuat ja kahvilat ja kirjakaupat ja aurinkosää ja lomafiilis ja kävelyetäisyydellä melkein kaikki ja vaikuttavat nähtävyyet ja ilmaset museot (näin dinosauruksia ja dorothyn kengät) ja VAIKKA MITÄ, mutta ei se ihan kokohnaan ollu vaan upeinta upeaa. Aika surullista kuljeskelua kans. Tai siis, ihan ekaks olin silleen, että voi ei, mihin Dressmann-mainokseen oon joutunu  – en oo ikinä ennen nähny kaupunkia, joka ois niin jotenkin korostetun hallinto. Tai siis, hallintohan on aika ihanaa kans, mutta ensvaikutelma oli aika persoonaton ja harmaa, eikä sellasta nyt jaksa lomalainen. Mutta sitten löysin kaikkia noita ihania, mulla on sellanen ihanin ihanin opaskirja, jossa on 25 kaupunkia, ja aina paikallinen taitelija esittellee omat lempparinsa kaupungistaan. Se on NIIN  hyvä, että haluaisin nyt joka paikhaan. Jos joku joskus lähtee jenkkeihin ja haluaa vähän seikkailla ohi perusnähtävyyksien, suosittelen. Kysykää multa laihnaan! Niin joo, mutta vaikka tuli helmiä vasthaan, niin kauhean paljon myös ihmisiä ilman kotia. Ja se, että siellä on ne kaikki hallintotyypit, jotka ohjaa maata, ja näkkee sen kaiken kurjuuden, oli aika ahistavvaa. Ja sitten sielä käytethään rahhaa orvokkien istuttamisseen ekana päivänä lokakuuta! Lokakuuta! Alkaa sielläki olla jo vähän vilponen tähän aikhaan, piti käyvä ostamassa hanskat ku en tajunnu ottaa mukhaan ja juoksentelin vain kesäheinänä ympähriinsä. Ok, ei niihin kukhiin välttämättä leijonanosaa mee kaupungin budjetista, mutta tuntu se vähän nurinkuriselta priorisoinnilta kuiten.

Mutta tiijättäkö, yks kivoimpia asioita dc-retkelä oli yksikseen olo. Tykkään tavata uusia ihmisiä ja olla sosiaalinen ja hengata milloin missäkin seurassa ja täälä on oikeasti ihan huipputyyppejä, mutta jossain vaiheessa vaan alko tökkiä se, ettei ikinä oo hetken rauhaa. Tai vaikkei tarviskaan puhua kellekhään, nii jaetussa huohneessa ei ole koskhaan ihan omaa hiljasta tilaa. Oon alkanu jo päiväuneksia uuesta kodista sitten kunhan täältä palaan. Niin että tämä ihan vaan omassa seurassa toteutettu hetken mielijohde -matkailu oli kyllä just sitä mitä kaipasin, ja nyt on taas ladattu akut supersosiaalisuutheen. Ja joo, en tietty reissussakhaan minhään erakkona kulkenu, hostellissa oli kivoja tyyppejä ja yhtä belgialaista jamppaa saatan jopa nähjä ens viikonloppuna New Yorkissa jos aikataulut ossuu yksiin! JA sain puhua suomea, se oli pa-ras-ta. Näin kaverin kaveria, jolle kerroin Ilosaarirokissa, että tuun syksyllä käyhmään kylässä, ja sitten ihan oikeasti kohathiinki dc:n illassa! Minusta soli taas sitä surreal but nice -sarjaa, mutta kyseisen jampan mielestä 1-10-asteikolla ihan seiskajuttu, siis toteutumisen suhteen. Olin että häh. Minusta soli hassua ja utopistista. Utopistinen on äitin lempisanoja. Tai ei se varhmaan oo sille mitenkhään tiedostettu juttu, mutta se käyttää sitä paljon, ja siitäpä tuli miehleen, että isin ja äitin näen tällä viikola, sunnuntaina. Vielä häätyy tässä laatia lista kaikesta mitä tahon Suomesta. Ainaki: tumma soijarouhe, salmiakkia, turkinpippureita, suklaata. Viimeisin Huili-lehti ois ihana, mutta ei ne taija mistään löytää sitä, kun tuskin ehtivät Akateemiseen, enkä tiiä myyäänkö niitä muualla, esim. lentokentällä missään.

Aika huolestuttavasti oon nyt viikon sisällä skipannu kolmelta eri kurssilta luentoja, osittain tarkotuksella, osittain minusta riippumattomista syistä. Pakko kertoa tähän välhiin tuo riippumaton juttu: tänä aamuna oli bussi 4 tuntia myöhässä, koska jostain syystä päästhiin lähteen kaks tuntia aikataulusta myöhässä ja sitten vielä lisäks bussikuski EKSY kaks kertaa matkalla. Aamuyöllä seikkailthiin jossain Syracusen autioilla usvaisilla kujilla ja kyytiläiset huus ohjeita kuljettajalle. Herran tähen. Sillä oli nivaska monisteita, jossa luki mistä ja milloin häätyy kääntyä ja koko matkan se jutteli niitä iteksensä siinä. Herran tähen. Mutta oli syy siis mikä hyvänsä, ei ole hyvä juttu nyt tämä! Tässä aloin katella kurssirunkoja ja kauheasti ois tekemistä + hoksasin tässä just, että mullahan on tentti torstaina, oho hups. Eka tentti oli viime maanantaina ja olin niin jeee ku sain kaikki oikein! Vaan joo, nyt häätyy skarpata näitten kansen, enkä skippaa enhää luentoa sellaselta kurssilta, jolta oon ollu jo pois. Päätetty. Niin ja tuosta linja-autoilusta, se oli kamalaa, mutta pelastukseksi löysin kassin pohjalta paketin ihanaa herkku piparminttu-raakasuklaata ja vikat pari tuntia taittu ihan kevyesti mukavissa suklaahuuruissa ja keksin, että haluaisin koittaa ite kans tehjä. Onneks on suklaa-pro-tuttuja, kysyn teiltä sitten vinkkejä! Niin ja siitä tuli miehleen Jutta, joka oli nähny unen reissuvalokuvistani, ja siitä sain huippuidean vaihtopäiväkirjasta, joka on vielä ihan toteuttamiskelpoinen, koska koska, en nyt nyt voi selittää, mutta sitten näätte – siitä tullee h i e n o!

Nopsaa vielä:

– tuntuu etten nyt ehkä hehkuttanu tarpeeks dc-retkeä: kattokaa ne kuvat sitku laitan!

– tämä on nyt vähän outo juttu, mutta pakko kertoa ku tapahtunu ihan vasta. Aivastin ilmeisesti ekaa kertaa yksikseen hengatessa, ja tuli ihan superkummallinen olo, ko ei ollu kukhaan sanomassa bless youta. Nii sanoin sitten ite äähneen, ja sitten nauratti, ku tuli vähän hölmö olo. Viime tekstiä kommentoithiin irkissä näin, toivottavasti tämä ei nyt herätä vastaavia huolia mielenterveyellisestä tilasta:

22:25:39 < xxx > nyt vähän jäitä pöksyyn siellä rapakon takana
22:26:00 < xxx > ei oo ihan normaalia että punasesta tussista saa kicksejä

– huomenna pitäis olla sellanen International Fair -tapahtuma, mutta vähän harmittaa, ettei Oulusta oo kuulunu mithään matskuja, vaikka eka kerran kysyin asiasta jo syyskuun alussa. Postittivat kuulemma viikko sitten maanantaina, mutta ei ainakhaan tähän päihvään mennessä oo tullu – tulevat tietty huomenna ja sitten oon University of Oulu -materiaaliläjän kans onnellinen. Tapetoin niilä asuntolan seinät. Eipä kyllä paikallinenkhaan kv-yksikkö veä yhtään sen vahvemmin, ku ei oo tullu tarkempaa ohjeistusta osallistujille. Haluaisin ihan tosissani hehkuttaa näille paikallisille opiskelijoille (jenkit+kv-tutkarit) että oikeasti vaihto-opiskelu on huippuelämys ja tutkintorelevanttia ja avartavaa ja kaikkea, mutta nyt oon vähän möö.

– tutustuin Buffahloon! Viimein! Keskusta on aika symppis, siellä on komeita järkälerakennuksia ja siitä tuli sellanen olo, että haluan perehtyä lisää. Että sielä vois olla mahollisuuksia seikkailuihin. Outo juttu tosin oli, että ihmiset sieltä tuntu puuttuvan. Tai siis joo, ihmisiä toki, mutta ei sellasta keskustavilinää niinku yhtään. Oulunki keskusta on vilkhaampi, ja täällä kuiten on ihmisiä jotain kaheksankertanen määrä. Olthiin vielä just iltapäiväaikhaan. Kaveri meinas, että ois hyvä mesta zombiapokalypsille. Ehkä, ehkä.

– no daa, pittää nyt sitten vielä laittaa se ihana Madness, vaikka ite ehin vaihtaa soittolistalle jo Elvis Costellon. Että rakkautta nyt sinne sitten kauheasti kaikille jampoille!

 

 

Mutta nyt alan touhuta jotain, tänhään vielä ohjelmassa ainakin joogaa, ymppäjaostoa ja gone with the windiä!