Pre-departure information for exchange students

Nyt on varattu lippuja ihan joka paikhaan. Hassuinta oli varata Helsinki-Turku-Kolari-junat. Oon Turussa 21.12. 20:00 ja sitten kyllä suukotan hellua. 2112-päivänä! Voi vitsit, oon suunnitellu joulukuun alun Toronton reissua ku meen yksin ja saan tehjä just ihan mitä vaan haluan ja haluan ykköseniten Rush-pyhiinvaeltaa! Käyn ainaski tsekkaamassa rappuset, joilla muuttomiehet kantaa liikuttavia kuvia Moving Pictures -levyn kansikuvassa ja Yonge Streetillä fiilistelen Subdivisionsin musiikkivideota. Mutta siihen on vielä kuukausi ja sitä ennen on kans kaiken maailman siistejä juttuja. Nyt oon pari viikkoa Buffalossa, mutta sitten alkaa reissurupeama ja aika loppuu ja kohta kotona. Molen täälä enhää kaks viikonloppua, se tuntuu tosi vähältä. Kv-yksikkö lähetti sellasen muistilistan lähteville vaihtareille ja olin pikkasen yyh. Mutta niin joo, en kerro enempää tulevia juttuja, vaan eilisestä ja viime viikosta ja muusta.

Ekaks niitä muita, koska tiättäkö, tämän paikan vessakirjotukset on jotenkin tosi iso pettymys. Oon käyny tästä tällä viikolla vaikka kuin monta keskustelua, ja siis joo, pettymys on nyt ehkä vähän vahva sana vessakirjottelusta, mutta ne on kaikki jotain ”olet vahva ja kaunis, Jumala rakastaa sinua, ole rohkea ja kohtaa elämän haasteet hymyillen”, kuka keksii kirjotella sellasia vessaretkellä? Missä on törkytekstit? Onko miesten vessojen tilanne vastaava? Onko tämä vain Buffalo-ilmiö, vai laajempi kulttuurisidonnaisuus? Kysymyksiä! Muutenkin mulla on aina ihan sellanen Tampere-fiilis vessassa, kun jostain syystä ovet on tehty sellasiks, että molemmilla puolilla on iso rako, niin että voi vaikka moikkailla ohikulkijoita. Tampehreella on kans outo vessakulttuuri, kaikki vessat joissa oon käyny siellä on jotenkin tosi…yhteisöllisiä.

Mulla on tänhän maailman laiskin päivä, oon vaan torkuskellu ja syöny ja hengaillu. Piti tehjä opiskelujuttuja, mutta tsemppaan niitten kans huomenna. Kävin muuten siellä kommunikaatioteorioitten luennoitsijan vastaanottotunnilla ja siinä aikamme rupaltetua (oikeasti ihan tosi mielenkiintoista keskustelua muutamasta teoriasta, olin tosi jee, se on ehkä lempparikurssi, kun nuo kielitietheet on harmillisesti aika kertausta) se sano, että aikoo ehkä pitää lukukauen päätheeks illanistujaiset lemppariopiskelijoilheen ja kutsuu ehkä minut. Hihii, hauskaa. Se yks sosiologian jatko-opiskelija, joka on minun vakiotenttilukuseuraa (oon ehkä maininnut aiemmin, tai sitten en) kertoi jostain tutkimuksesta, jonka lopputulemana oli, että eroottiset tuntemukset luennoitsijaa kohtaan parantaa oppimistuloksia. Luulen, että voi olla ihan totta! Yritän nyt testata tätä kehittämällä ihastusta toisen kielitietheen kurssin luennoitsijaan, ku en meinaa milhään pysyä siellä hereillä, enkä oikein lue ennen tai jälkheen luentojen – jos tykkäisin siitä silleen, nii ehkä sitten skarppaisin oppimisen ja opiskelun kans. Se on vaan vähän haastavaa, ku se on vähän vanha ja hikoilee paljon. Son kyllä ihan supermukava, että ehkä tästä vielä tullee jotain.

Perjantaina pääsin vihdoin tsekkaahmaan Buffalon kivaa yöelämää, menthiin Allentownhiin baarikierrokselle, mutta eka paikka oli jo niin jees, että jääthiin vaan sinne. Siellä oli sellanen kolmen tyypin orkesteri soittamassa, viulubanjokitara. Ekaks ne soitteli sellasta irkkumeininkiä ja sitten lisäs siihen jotain bluegrass-hulluttelua. Nice! Tanssahtelujen jälkheen käythiin haukkaamassa yöpalajuustopitsat ja mukhaan lähti sellanen englantilainen buffalolainen, ja ei oo todellista: TAAS puhuttiin talvisodasta. Taisin jopa käyttää ilmaisua 105 kunnian päivää, lol. Mutta enempi se keskustelu meni kyllä silleen, että se jamppa hurras hurjana Suomen meininkejä jenkeille, jotka hehkutti omia aikaansaannoksiaan tokassa maailmansodassa. Ite kinastelin eilen jääkiekkokunniasta – olthiin kaverin tykönä kattomassa Sabresien peliä ja jälkimaininit meni Suomi-USA-maajoukkue meuhkaukseksi. Lopputulemana päädythiin, että eukonkanto on siisti laji. On siinä tiiättekö Suomi-kuvaa, ootteko koskaan tsekanheet videopätkiä sieltä? On senthään haitarimusiikkia, huippua.

Hei mutta nyt on pakko nukkua vähän välhiin ja jatkaa sitten. Olipa kyllä todellakin tehottomin ja laiskin päivä, mutta kuten Elias aamulla skypetellessä totesi, se on ihan mukavaa, jos on sellanen päivä, että voi olla tehoton ja laiska. Kauhniita unia vähäks aikaa, oispa ihana nukkua heräämättä aahmuun saakka. Etin hullun pitkään yöpaitaa ja olin ihan höh, missä se muka voi olla, ja sitten tajusin, että heh, sehän on päällä. Koko päivä yövaatheissa, mikä on parempaa.

Huomenta ihana maanantai! Nukuin kaks tuntia ohi herätyskellosta, mutta eipä tuo haittaa, vielä ehtii helposti ja hymyillen luennolle.

Mutta tätä ei ehi ihan hirveästi, jos meinaan vaikka, en tiä, lukea tämän luennon teorian. Kerron vaan siis ihan nopeaa:

– söin just vikan Sisun herkkuaamupalaks. Nyt on enhää 1,5 askia salmiakkia. Katoin, että lempiruokamarketista saa Felixin puolukkahilloa, aion käyvä ostamassa sitä.

– pelasin ekaa kertaa ikinä squashia torstaina! Soli aika rankkaa ja mulla oli ihan hei John Irving -olo. Huomaan usein miettiväni sitä Leski vuoden verran -kirjaa, se on kummallista, koska en mie piä sitä mitenkhään supererinomaisena tai mithään. Ja oon lukenu sen vaan kerran joskus aikaa aikaa sitten. Haluaisin lukea sen lastenkirjan, josta siinä puhuthaan.

– pelasin kai vikaa kertaa ikinä tällä mantehreella huispausta, viikon päästä on MM-kisat ja sitten ilmeisesti kylmällä säällä ei pelata ennen jotain talviturnausta, joten jäähyväismatsi. Soli kans rankkaa, mutta silti lempparipuuhaa. Pelasin vaan jotain 20 minuuttia ko hääty ehtiä luennolle heti perhään, mutta olin silti ihan mutatyttö, vaikka oli aivan semikuiva keli. Luulen, että minussa on oikeasti joku mutavetovoimaominaisuus.

– kävin lauantaina kavereitten kans ostoksilla superostoskeskuksessa ja voi ei, tein just sen jutun, joka naurattaa shoppailijoissa: ostin neuleen, joka mulla jo on, mutta vaan eri printillä. Mutta se on oikeasti maailman supermukavin ja viihtyisä ja lämmin, ja käytän sitä aiemmin hankittua harmaata versiota ihan kaiken aikaa, joten onhan kai vain järkevää hankkia toinen. Nyt on tummansininen kans, sopii hyvin säärystimien kans. Ostin syystalvitakin kans, se on sievä ja punainen, vähän pikkumyyhenkinen, jos oisin tosi paljon lyhyempi ja se ois nilkkamittanen. Nyt se on vaan ei ees reitheen, eli saisin olla aika paljon lyhyempi. Mutta leikkaus.

– itsenäisyyspäivä on tiistaipäivä, pitää keksiä miten sen kans nyt toimii. Näyttääkhään Areena kättelyt? Haluan vapaapäiväni!

– mulla on ollu viime päivät kummallisen alavireinen olo, johtuukhaan se ehkä näistä huispausvamman särkylääkheistä. Ja sitten vaan lietson sitä kuuntelemalla sellasta ei kauhean riehakasta musiikkia. Laitan vielä nyt tämän ihanan Regina Spektorin, koska tämähän on vähän teemaa, mutta tästä päivästä lähtien alkaa sitten rokki:

 

 

Minua vähän häirittee nuo hiuksien koskemiset tuossa, mutta päivänvarjot on ihania! Sataispa vettä, ei oo satanu pitkään aikhaan, ja voisin niin mielelläni käyttää vihreää satheenvarjoani.

Esimerkiks Halloween

Oi voi rotta mikä olo muutaman illan ahkeran riekkumisen jälkheen. Istuskelen just asuntolan pyykkituvassa ja yritän saaha mudat ja keinoveret irti kampheista. Oon kyllä ehkä vähän sitä mieltä, että tää Halloween ei pääse aivan lempparijuhlien joukhoon, kaverin luonnehdinta ”skanky girls, horny guys” oli aika silleen osuva. Perjantaina menthiin kaupungille, ihan sellanen Onnela-mestainen paikka, yyh. (Miksei muuten missään paikoissa oo narikoita, vähän outoa, täällähän tulee kuiten kylmä – ellei sitten hei, saatoin keksiä, kaikki tulee tietty autoilla ja jättää kampheet piihliin, toki.) Mutta oli siellä kivoja tyyppejä kans, joten ei ihan möö. Seuraavana päivänä sain muutaman tekstarin uusilta tuttavuuksilta, mutta olin ihan wtf, mitä nää on, kun olin nimitallennellu niitä keskusteluteemojen mukhaan. Mm. ”climate change” kyseli lauantain pirskeistä ja vähän piti raksutella, että wait what. Pukeuduin twilight-vämppyyriks, eli ihanaa glitteriä löytyy vieläki joka paikasta. Jossain vaiheessa kulmahamphaat putos, niin että olin vaan outo kimalteleva tyttö. Mulla oli ehkä vuosisadan darra eilen ja sänky täynnä glitteriä. Ei kovin vahva suoritus. Mutta iltaa kohen skarppasin ja söin ekan kerran ikinä Burger Kingissä! Vielä on se McMikäjuttu, Big Mac! Nauttimatta. Koska olhaan jenkeissä. Eilen olin vämppyyrin uhri ja vitsin keinoveri ei missään vaiheessa kuivahtanu, siks sitä on nyt kaikkialla. Kotibile-etkojen jälkheen menthiin jonnekin ihan kuuseen sellasiin kellarivarastodj-bileisiin (oon melko varma että eka biisi saapuessamme oli Darudea, sairasta), oli ihan jees, mutta kaiken maailman jamppoja taas, sain kutsun lintubongausretkelle.

Tai no joo, ehkä itekkin olin ehkä silleen creepy-tyyppinä kun selitin miten oon ihan varma, että linnut vois halutessaan syrjäyttää ihmisen luomakunnan herrana. Se oli ornitologi. Ja sitten takas kampuksella käythiin aamuyöllisellä seikkailulla luentosalissa! Ihan tuntuu tosi jännältä, että täällä pääsee minne vaan sisälle yöaikhaan, ei tarvinnu ees suhauttaa opiskelijakorttia misthään laitheesta. En tiiä mikä pointti luentosaleilla on olla auki päivät yöt, mutta esimerkiks kirjastojen ja atk-luokkien saatavuus on aika mainiota. Mitäkhään vaatis, että vastaavaa settiä vois olla Oulussa? Ei täälä näkyny mithään vartijoita tai kameroitakhaan. (hyvä, muuten olis noloa hiprakkakekkulointi) *** Kävin nyt tässä välissä Elmwoodissa pyörähtämässä herkkupitsalla sellasessa kivassa kahvilassa & suklaakahvilassa suklaajälkiruualla, käsintehty suklaa on ihanaa ihanaa ja parantaa kaikki vaivat. Väsymys on ehkä vielä vähän jäljellä – otan kohta kyllä päivätirsat – mutta muuten on melko ihmismäinen olo. Oonkhaan koskaan sanonu, että sunnuntait on ihania? Ne oN!

Niin ja unohin kertoa siitä viestintäteorioitten vierasluennoijasta, että hauskaa, se laitto taustamusiikkia luennoinnillensa. Ekaks oli vähän vaikea keskittyä muuhun, mutta sitten tuli sellanen fiilis, että se jopa autto asiaan keskittymistä. Sellasta lepposaa easy listeningiä – en kyllä tiiä oliko se kaikille yhtä kiva, että ehkä vähän hasardi ratkasu.

Kävin lääkärillä perjantaina huispausvamman takia. En saa ihan hirveästi sympatioita tai empatioita tyypeiltä kun kuulevat miten sain sen aikaseks, vaikka hittovie, sehän on ihan kunnon urheilua! Hirveitä taklauksia silloin viikko aikaa ja oikea kylki meni ihan paskaks. Tai no ei, mutta vissiin jotenkin vinksalheen, niin että se painaa jotain hermoa jatkuvasti ku hengitän tai nauran tai aivastan eli just kaikkia ihania asioita, joita tekisin tosi mielelläni. Vaan eipä se lääkäritäti sille mithään voinu, anto vaan erilaisia särkylääkheitä ja lohdutteli, että pitäis sen kivun jossain vaiheessa häippästä. Ennoo tottunu olehmaan tälleen kipeä, jouvuin skippaahmaan yhen luennonki, ku pelkkä kävely meinas pistää itkettämhään. Maanantaina joogan jälkheen tuntu paljon paremmalta, sai hengiteltyä silleen levollisesti – häätyy mennä huomena taas koittahmaan, josko siitä ois iloa.

Kauhean vaikea miettiä kuluhneen viikon settejä, meni aika hektisesti ja opiskeluntäyteisesti – mulla oli kaks tenttiä ja parit tehtäväpalautukset ja jee, kaikista selvisin kunnialla. Toivon ihan koko sydämestäni, että nämä ilahduttavat uudistukset opiskelukulttuurissa seuraa mukana kotia. Huomena meen tekheen jotain superjännittävvää: juttehleen tentistäni opettajan vastaanottotunnilla. Tentti meni kivasti, mutta muutamassa kysymyksessä olin niin hukassa, että vaikka ne ilmeisesti menikin oikein suurimmaks osaks, haluan kysyä että miks. Viestintäteorioitten tentti oli monivalintainen, mutta huipun siitä teki se, että tentin vikalle sivulle sai perustella valitsemiaan vastauksia, kertoa mikä olis kakkosvalinta ja vähän avata miksi & osottaa siten asian ymmärrystä – Darrin meinas sitten, että jos näyttää siltä, että homma on hanskassa, voi saaha pistheet vaikkei oiskaan valinnut opettajan näkemyksen mukaista oikeaa vastausta. Kirjottelin kolmesta kysymyksestä.

Tenttiluin Starbucksissa taas vaihteeks ja alan jo aika hyvin oppia niitten soittolistan. Lemppari on aina wise men say, only fools rush in, but I can’t help falling in love with you ja tokaks Mrs. Robinson. Ei siks, että ne puhuttelis mitenkhään, ovat vaan lepposia. Kaveri vei tutustumhaan tuonne kampuksen toisen ison asuntolan kätköihin ja siellä oli sellanen symppis kahvila, josta sai juustokakkua. Voi olla, että ykkösopiskelupaikka on vaarassa vaihtua. Niin ja hei ihanaa, facebookchattini toimii taas pitkästä aikaa! En tiiä mitä tehin sille joskus, ku se oli vaan tyhmä, mutta nyt voin jutella vaikka kelle ja son ihanaa. Harmi vaan, että melkein aina ku Suomi-ihanat alkaa jutella, oon just kiiruhtamassa luennolle tai johonkin. Mutta muutama sanakin teistä on kivvaa.

Hei täällä siirrethään kelloja talviaikhaan vasta viikon päästä eli vähän aikaa menhään vaan kuuen tunnin aikaerolla. En kyllä tiä vaikuttaako se mitenkhään kenenkhään elähmään, mutta onhan se ihan hauska. Koko nämä kesätalviaikasäätämiset on minusta vähän hassuja. Olin tänhään ihan hukassa, että apua, mitä kello on, ja sitten kun valheellisesti kuulin, että kelloja on siirretty olin ihan voi itku, ku oisin halunnu olla tietonen siitä ekstratunnista ja tehjä jotain merkityksellistä sen aikana. Luultavasti jos oltais siirretty viimeyönä, oltais oltu just koikkelehtimassa ykssuuntasta väährään suunthaan. Yölliset autoseikkailut jes, enkä kiljunu ees kauheasti. Mutta nyt mulla on ihanasti onneks vielä viikko aikaa keksiä kiva ja merkityksellinen ohjelmanumero! Jos on jotain ideaa, niin vinkatkaa, oon avoin monenlaiselle hauskuusajatukselle.

Vaan hei, en nyt ehtinykhään tirsailla, kuulin just, että asuntolan poikien futisjoukkueella on eka pleijarimatsi, meen kathoon sitä. Ja voi että, kerroinko, että ostin lipun ekaan NHL-pelhiin! Meen marraskuun lopulla kathoon Sabresien ja NY Islandersien kohtaamista, huu. Perjantaina kävin sellasessa paitamyymälässä, jossa on kaikkien paikkakunnan joukkueitten fanikrääsää, ja sieloli Leinon pelipaitaa ja t-paitaa ja mitä kaikkea. Hauskaa.

Hauskaa on myös:

– sain ihania kortteja ja kirhjeitä tällä viikolla, kiitos parhaat Leppis ja J-P, teitte minut tosi iloiseksi. ❤

– ruokakulttuuririntamalla tapahtunutta: maistoin ekkaa kertaa makaronia ja juustoa, mmm. Soli aivan hyvvää, sellasesta valmispakkauksesta pikkuyönälkhään. Ja oi vitsit, onpa ihanaa, mulla on nyt ihan kamala nälkä ja kuinka ollakhaan jääkaapissa oottelee herkkupitsan (munakoisoa, kesäkurpitsaa, aurinkokuivattua tomaattia, vuohenjuustoa, paprikaa, sipulia MMM) puolikas, ihan vaan tullakseen lämhäytetyks ja syödyks. Ekaks käyn vaan kattoon futista.

– ootan joulua kauheasti. Ihan niinku joulujoulua ja sitten sitä, että se meinaa kothiinpääsyä. Sanoinkhaan jo viimeks, mutta vielä vähän aikaa sitten harmittelin, että eiii, niin vähän jäljellä, vielä hurjana juttuja mitä haluan tehjä, mutta nyt on kyllä syvenemässä sellanen fiilis, että ihana tulla kotia.

– tehtiin ymppäjaoston kans halloweenkoristeluita toimistolle opiskelijatalon kauhukierroksia varten: jättimäinen pahvinen hipsterikarhu. Miks kaikki dissaa hipstereitä, minusta ne on söpöjä.

– juttelin ranskalaisen kaverin kans, että minun kyllä tarvii päästä Pariisiin ja lauleskelemhaan kaduille. On siis esimerkiks Amelie-olo:

 

 

Oisin halunnu Light&Dayn tai It’s the Sunin, ne olis enemmän tätä ihanaa auringonpaistekoomapäivää, mutta superihanahan koko soundtrack, löytyy ainakin Groovesharkista, kuunnelkaa!

Superkuulas fiilis.

Heräsin pari tuntia aikaa ihanilta päiväunilta ku menin kavereitten kans kathoon meän asuntolan poikien futispeliä tuohon kentälle viehreen ja vaikka oli ihan superparasta tsekata pitkästä aikaa oikeaa jalkapalloa, mietin koko ajan vaan, että nam, kohta pääsee nukhuun. Tietty raitisilmaseikkailun jälkheen ei väsytäkhään enhää yhtään. Pitäis kyllä lukea tenttiinki, mutta jotenki se nyt ei kuulu tähän viikonlophuun, niin mieluummin nukkuisin. Tosin, huomena pitäis kerrata kurssikaverin kans, ja sitä aatellen ois ehkä ihan reilua, että oisin kartalla siitä mitä tehjään. Jännää, ekat opiskelusessiot täälä – jotenkin aina hurraan yhessä opiskelua ja opintopiirejä, mutta en oo tainnu ite harrastaa sitä matikan fuksivuen jälkheen, oon muka aina niin kiihreinen, että aikataulujen yhteensovittaminen on ähh. Tämä viikonloppu oli kyllä huikean hauska! Tai koko viikonvaihe. Perjantaina huispaus oli mutasinta puuhaa ikinä + ekstramutailin painiaggressioissani niin että hiukset ja kaikki oli ihan mutaa mutaa mutaa, niin ja sain ylisiistin huispausteemaisen t-paitani, coolest kid on campus, todellakin.

Katkasen vaan kappahleen satunnaisesta kohtaa ja jatkan tänne, että sitten menthiin vaihtarikaverin tykö suklaa- ja salmiakkiherkuttelemhaan. Tai no, salmiakki challenge ei ehkä niille ollu ihan herkuttelua, mutta ihailtavan urheasti saivat salmiakin, turkinpippurin, dragsterin ja salmiakkikoskenkorvan alas. Sieltä kotibileisiin, jossa vaihtarikaverin bändi soitti ja tosi moni luuli, että oon Australiasta, mitä ihmettä! Ja vitsit, nyt vasta muistin, ajauduin johonkin ihmekiistelhyyn Suomen ja Amerikan sotahistorioista, hehkutin jotain talvisotaa, voi jeesus, vähän noloa. Keskustelutoveri oli historianopiskelija, niin se ties ihan kauheasti juttua Suomi-Ruotsi-Venäjä-kuvioista, soli hauskaa. Sitä kiinnosti arkeologia ja sit se oli ihan silleen, että joo, eipä siellä teän mestoilla hirveästi ole mithään mielenkiintosta. Eikö oo? Emmie kyllä tiiä, kai sielä on jotain kiviä ja luolia. Lauantaina oli reipasta herätä viininmaisteluretkelle, käythiin muutamalla paikallisella viinitilalla. Reissu oli hauska ja mukava ulkoilmareippailu, mutta viini ei kyllä ollu kovin raposta. Täyteläisinki oli ihan läpikuultavaa, niinku mehua. Ekan paikan jampan lemppariviiniä kritisoin sille aika rankasti ja sanoin, että soli niinku tiivisteestä laimennettua, ja se vaan sano, että joo, ”I don’t really like wine”, öhh, kivan alan on itelleen valkannu.

Lauantai-iltana laittautuhiin fiineiks ja menthiin paikallisen sinfoniaorkesterin settiä ja Fabio Bidini oli niilä messissä kans. Kv-yksikkö järkkäs liput ja kyytit vitosella, ei paha, ja oli kyllä oikeasti aika vau. Vähän kyllä meinas pinnistellä hereilläpysymisen kans ekalla puoliskolla ilman pianojamppaa, jollain kolmen-neljän tunnin yöunilla. Tänhään istutin puita yliopiston ympäristöpuljun (UB:lla on oma ympäristöohjelma, aika jees) kans, opetin huispauskaverille fonetiikkaa ihan sekuvain (se on insinööriopiskelija, satelliitteja tai jotain nasaa, tuskaili transkriptauksen kans ja meinasin, että sen häätyy vastavuorosesti vetää mulle setti jotain öh, insinöörijuttua, mulla meni vähän ohi), kävin ostamassa cd-levyjä (rush, cardigans, she&him ja husky rescue!!! huutomerkit siis tuolle vikalle, tais olla kyseisen levykaupan ainoaa suomalaista antia, ja vähänkö siistiä, että se oli jotain hyvvää, eikä silleen, himiä tai jotain) ja vielä tosiaan sitä futista. Ihana sunnuntai, miten ne on aina niin hyviä! Täälä oli niin kaunein syysaurinkopäivä kans, fonetisoithiin Elmwoodissa kivassa kahvilassa ja se on vaan niin ihanin katu, en kestä en kestä.

Keskiviikkona pääsin vihdoin käyhmän sellasessa taide- ja kirjapainopaikassa, sielä oli vaikka mitä sievää! Meen sinne nyt kyllä ehottomasti tutustuun niitten normitarjonthaan, nyt kävin tapahtumaa varten pyörähtämässä, niillä oli siellä Pecha Kucha. Oli ihan mielenkiintosia juttuja, en jaksanu olla ihan loppuun ku olin niin kauhean väsyny. Tosi moni on sanonu mulle, että näytän tosi väsyhneeltä. Ei mulla silleen ole väsyny olo kovin useasti, mutta hotelliyö Torontossa taitaa olla ainoa tällä mantehreella vietetty yö, jona en ois heränny kertaakhaan. Vähän surkeaahan se on, en oikein tiä mistä johtuu, että nukun tavallista levottomammin. No joka tapauksessa, paikka oli ihana, sielä oli niin kauhniita kirjoja ja painotuotheita että huiii, ja taustalla soi vielä Amelién soundtrack! Oli aika nautinnollista, ui. Heh, oon hullu, mietin, että uskallankohanko kertoa, että skoijjasin luennoitsijaa ja sanoin, etten pääse luennolle syystä x, vaikka oikeesti menin sinne, mutta oikeasti, se että luennoitsija löytäis tämän blogin ja sitten vielä google translettais sen ja pääsis jäljille? Mutta universumi halus sanoa mulle sitten, että tein oikein: kotona luin mailit ja jamppa oli laittanu viestiä olevansa kipeä ja luento peruttu. No huu, mitä jos se ois ollu kans pecha kuchaamassa! Tosin, ois se ehkä ollu sille vähän nolompaa.

Sitä ennen olin pari tuntia ostoksilla sellasessa megahypersuperisossa ostoskeskuksessa, jonne meinasin eksyä. Täälon kivoja vaatekauppoja, ja enimmäkseen ostin oikeasti tarvitsemiani juttuja, niinku neuhleita kylmän kelin varalle. Alkaa olla jo vähän vilposta, joku sano, että alle 50 fahrenheittia aamulla, ja vaikka sei tietty sano mulle mithään ku en oo vaivautunu ollenkhaan opettelemhaan tässä kahen kuukauen aikana näitä paikallisia mittameininkejä, nii se sano sen sellasella vakaumuksella, että aattelin sen meinaavaan kylmää. Pitäis kyllä opetella – vähintään se mitä -50 celsiusta on fahrenheiteiks, ku son meitsin ykkösjuttuja kertoa ku nää pelottellee kylmällä talvella ja lumella. Vaikka ne pakkaset oli ihan totta, tuntuu se vähän sellaselta lapinlisälliseltä jutulta, onhan niistä jo, öh, 15 vuotta? Ei ihan, mutta melkein.

Ei mulla nyt ehkä oo muuta ku että:

– kahella luennolla puhuttiin lol-kissoista tällä viikolla, niinku mitä, eri luennoitsijat. Toinen nuori jatko-opiskelija, toinen ihan respectable proffa. Oisin valinnu Magenta Skycoden Simple Pleasuresin viikon blogikappahleeks, mutta siitä saitte jo iloita fb:n puolela. Siis ku siinä on kissoja. Niin ja kolmas luennoitsija hauskuutti minua hihityksen verran sanomalla keskusteluanalyysista tai jostain puhuttaessa, että ”that’s something we’d call sarcasm. if you’re a hipster.”

– en ossaa valita Austinin ja San Franciscon välillä, voisko joku auttaa! Aion varata liput ens viikolla, joten nyt pliis!

– mussutan kaiken aikaa wasan näkkäriä, se on ihanaa, ja vielä enemmän kotoisaa makua ku salmiakki. Mutta ihan hyvä, parempaa naposteluruokaa tämä on ku suklaa, oon herkutellu nyt ihan liikaa näillä isin ja äitin tuomilla, häätyy vähän rajottaa. Ja oi, isi ja äiti on nyt takas Suomessa! Häätyy skypetellä niitten kans viimeistään ens viikonloppuna ja kuulla niitten loppureissusta. Toivottavasti niiloli tosi kivvaa.

– ollaan parhaillaan varailemassa majoitusta Montrealin syyslomareissua varten, aika ihanaa, kaikki sanoo, että se on ihana, ja ootan aika innolla!

– hei vitsit, pitää vielä hajoilla tännekin, vaikka statukseen sen jo tehin: jouvun tekheen ryhmäprojektin aiheella ilmastonlämpenemineneiihmisenaiheuttama. Ja joojoo, sanokaa vaan, että on siinä luonnollinen osansa, mutta ihmisvaikutuksen vähättely on silti niin korkealla henkilökohtaisten ärsyyntymisasioitten listalla, että tässä on nyt suuri vaara ajautua möö-fiiliksille. Toivottavasti ei kuiten. Niin ja sain sen kurssin kokheen takas, sain 78 prossaa oikein ja opettajalta kannustusviestin, ”not bad considering you missed one week” ja hymiö. Hauska, että se tsemppas, muitten lapuissa ei näyttäny lukevan juttuja. Varhmaan siks ku oon niin kujalla sielä, mutta ihan hauskaa silti, ja tuli aika jees-fiilis, ku osasinki kertoa vaikka mitä juttuja. Lähinnä olin hukassa hiili- ja ydinvoimakysymysten kans, ku ne käsitelthiin niillä tunneilla, joilta olin pois. Onneks mulla on ydinvoimakantaisia kavereita niin vähän osasin mutuilla. Täälä tyypit on ihan O: ku kuulevat, että Suomessa rakennethaan lissää ydinvoimaa, ei oo ihan hirveän kovassa huudossa näillä kulmin, nousevin juttu on maakaasu ja ilmeisesti sen käytön lisääntymisen myötä hiilidioksidipäästöt on laskussa. Niin ja HULLUA, miten unohin tämän: se jätteenpolttolaitoksen jamppa kävi vielä luennolla kertomassa niitten meiningeistä kuin polttavat roskasta energiaa ja miten on vaikea saaha lupia ku öljy- ja hiiliyhtiöillä on niin vahvat lobbausmekanismit ja poliitikot taskussaan, niin ne oli sitten ostanu Chicago Tribunen, että pääsevät syöthään yleisölle positiivista viestiä toiminnastansa. Onhan se nyt vähän pöyristyttävvää?

– Kuuntelen Cardigansien hittilevyä (en ostanu tätä vaan gran turismon) ja tuntuu siltä, että joka kappahleen kohalla on sellanen olo, että heii, täähän sopii just täydellisesti tämänhetkiseen elähmään. Tää nyt ei oo biiseistä lempparein, mutta pehmeys sopii tähän iltarauhaan + on hyvvää tenttiorientoitumista, koskapa aiheena on communication theories:

Swedes. ❤

Pretty pretty pretty

Keksin otsikon nyt ekana, ja päätin kertoa hirveästi kaikista sievistä ja kivoista asioista. Viime viikko oli kaikkinensa ehkä kyllä sellanen outo sekoitus kivoimpia juttuja ja stressaavia kans. Seikkailtiin isin ja äitin kans Buffalossa, ja vaikka oli tottakai ihan superparasta, että ne oli täällä, niin oli se kans kyllä vähän uuvuttavaa. Täyspäiväinen opiskelu ja turistioppaana toimiminen on rankka yhdistelmä, huu. Tutkittiin vähän kaupunkia ja käytiin ihanassa Elmwoodissa, joka on oikeasti ihanin ihanin paikka. Siellä on supersieviä taloja ja ihania pikkuputiikkeja ja vaikka mitä kaikkea kaunista ja kahviloita ja kampaajia. Kampaajat ei nyt muuten erityisesti sykähytä, mutta haluan jotain tehtävän tälle kuontalolle, joten siks ne on mielen päällä. Siellä Elmwoodissa mulle tulee aina eniten sellanen olo, että voi ei, haluan olla vielä kevhään kans, että saan koluta sen ihan läpikotaisin. Hauskaa, että se on just se mesta jota tsekkailtiin Niinan ja Villen kans Oulussa ennen lähtöä. Meen huomenna sinne ostoksille,  en malttais oottaa! Äiti ja isi vietti yhen päivän omilla teillä Buffalossa ja ne löys suklaatehtaan! Sinne häätyis päästä.

Tietty käythiin kans Niagaran putouksilla, kaks kertaa! Tokalla kerralla kyllä vaan ohikulkumatkalla, mutta ekalla visiitillä pyörittiin siellä jokunen tunti. Sää ei ollu ollenkhaan sellanen maailman kaunein aurinkoinen niinku viimeks, mutta nyt putoukset oli vaihtahneet syysasuun, sievät ruskavärit reunustit maisemaa ja tykkäsin kyllä tästä taas. Sinne oli aika näppärä mennä bussilla ja mietin, että voisin käyvä joulukuussa vielä kans, jos vaikka sitten olis lunta. Viikonlopuks mentiin Toronthoon muutaman vaihtarikaverini kans, vuokrattiin auto ja ajettiin rajan toiselle puolelle. Rajamuodollisuuet oli vähän jännittäviä, mutta kaikki pääs sinne ja tänne, joten eipä ongelmia. Kuski oli alle 25, joten jouduttiin maksaan nuoren kuljettajan ekstraa, mutta muuten vuokraaminen olis tullu ehkä samanhintaseks tai vähän halvemmaks ku bussi, ja matkustaminen oli kyllä huomattavasti mukavampaa, niin paljon ku haluaisinki hurrata joukkoliikentheelle. En voi tajuta kuin halpaa bensa on täälä. Koko reissulle tankathiin yhteensä 35 dollarin eestä, ja mitäkhään ajethiin, jotain 500 kilometriä ehkä kaikkien detouritten kansen. Eiks se oo aika vähän? Miksei ne verota sitä, kun öljyahmattius tiijethään ongelmaks?

Toronto oli niin kiva. Oli ihana päästä taas kaupunkhiin, sain vissiin yliannostuksen Buffaloa kahen päivän kaupunkikuljeskelun jälkheen, katukuva on vaan niin ankea. Tai siis tyhjä, sinänsä ihan sievä. Torontossa tykkäsin erityisesti sellasesta ihanasta vanhasta panimosta/tislaamosta/jostain, joka on nykyään sellanen historiallinen pikkukortteli, jossa on kaikkia sieviä kahviloita ja sieviä taidegallerioita ja sieviä pikkuputiikkeja. Yhdessä juttelin myyjän kans, se oli taideopiskelija, ja fiilisteltiin Marimekkoa. Oli käyny Suomessa viime kesänä ja hehkutti suomalaisten tyylitajua. … … ? Niillä on siellä joulumarkkinat joulukuussa ja se on varmasti maailman taianomaisin paikka ja sikspä päätinkin mennä uuemman kerran joulukuun eka viikonloppu. Muuten käythiin muutamassa turistikohteessa, jotka ei nyt olheet niin erityisen ihmeellisiä. Ens reissulla voisin harrastaa enempi taidegallerioita, ja seikkailla söpöihin pieniin naapurustoihin. Yöelämä oli ihan hauskaa kivojen kavereitten kans, mutta kanadalaiset ei nyt ihan vakuuttanheet. ”Oh, you’re studying communications… I guess we could then…communicate.” Öhöh, laadukasta. Mutta sangria oli hyvvää! Ens kerralla vois tsekkailla livemusiikkimeininkejä, ilmeisesti sieltä vois löytyä kaikenlaista kivaa indietouhua.

Oli aika haikea hyvästellä isi ja äiti. Ei mulla nyt ole mitenkhään erityisen ikävä, niinku ei oo ollu missään vaiheessa, mutta heiheit on aina kauheita. Ne on nyt New Yorkissa ja minua harmittaa hurjana, että hukkasin puhelimeni autovuokraamoon, ne vois soittaa mulle sieltä hotellistaan ilmaseks. Saan puhelimen huomenna, häätyy heti laittaa niile viestiä, että ringhauttelevat ja kertovat mitä ovat touhunheet. Enhää suunnilheen 9 viikkoa tällä mantehreella, sitten oon taas kotona. Eniten harmittaa lähestyvässä lopussa niitten loputtomien reissusuunnitelmien lisäks se, että haluaisin ehtiä laittaa hirveästi ruokaa täällä, mutta nytkään en oo tehny mithään varhmaan kahteen viikhoon. Ei saa mennä hankitut kattilat hukhaan! Hei, oonpa nerokas, taijanpa laittaa sille kevhään UB-oululaiselle viestiä, että jos se haluaa ne itellensä, niin voin jättää ne tänne jollekin kaverille sitä oottahmaan. Sille saattais tulla hyvä mieli. (: Tänhään menhään laittaan kaverin tykö ruokaa, pääsen käythään isin ja äitin tuomaa tummaa soijarouhetta JA EI SIINÄ SE TAAS ON, voi jumalauta soijarouhe. No, en nyt ala sensuroihmaan itteäni, vaikka tekis mieli. Ostin keksitaikinatangon kans, mums. Ja nyt sitä Wasan näkkäriä, se oli vähän halvempaa tuolla supermarketissa. Huomenna on kiva aamupala. (:

Ja öö, oonko tehny muuta? Öhh. En muista. Ossaako joku kielitiedettä harrastanut superhyvin implikatuureja? Onkse ees sana suomeks? Oon ihan hukassa viime viikon luennon juttujen kans, kaipaisin tuutorointia. Siis ennen kaikkea mannerin ja stereotypen implikatuurien erottelussa. Kommenttiosioon voi jakaa viisautta jos tahtoo. Kotitehtävä täytyy palauttaa jo huomenna, mutta ymmärtämiselle ei oo deadlinea.

Hei:

– miten unohin kertoa Toronto-pätkässä! Automatkalla takas Kanada-radiosta tuli 3 Rushin biisiä, vähänkö ihanaa. Subdivisions, Freewill ja öömikäkolmas, äämiksenmuista! Lakeside Park! En oo ikinä kuullu Suomessa radiosta yhtään Rushin biisiä. Toisaalta, en kyllä ihan hirveästi kuuntele radiota. Ehkä Lapin radio vois joskus yllättää.

– joogassa eilen tehtiin tasapainoasentoja ja ekaa kertaa tuli sellanen asentojen aikana hyvä olo, ihana hengittää.

– tuleva viikonloppu on täynnä vaikka mitä hauskaa: huispausta, suklaakestit, ehkä-livemusiikkia, viinimaisteluretki, sinfonia, puuistutusta ja RP-fonetiikan opetusta jenkille. Miten on muka vasta tiistai! Viikko, etene!

– torstaina alkaa Racquetball, jännnnäää! Onko sille termiä suomeks?

– kävin eilen kattoon paikallisen opiskelijajärjestön (en oo ihan varma kuin se rinnastuu yokuntaan) filmisarjassa Paluu tulevaisuuteen kolmosen, se oli just parasta nollausta intensiivisen ymppäjaoston kokouksen jälkheen, mutta on se vaan hassu konsepti, oonhan kertonut? Ne näyttää leffoja ilmaseks ja jakaa popkornia ja sitku käy paljon niin saa palkintoja. Siellä oli vaan 5 ihmistä. Se teatteri oli ihan kunnollinen teatteri kohtuumukavilla penkeillä ja isolla valkokankhaalla. Naureskelin järjestäjälle hassua konseptia, ja se oli että joo, yritethään palkinnoilla saaha tyyppejä käyhmään. Mietinpä vaan, että voisivat ehkä pohtia, että onko tällaselle palvelulle nyt oikeastaan sitten kysyntää. Voihan toki olla, että just tää kerta oli osallistujamäärälthään heikohko. Mutta mulla oli mukavaa ja tuli ikävä Liekettä, vaikka kävin vaan kerran niitten jutuissa. Elokuvat on ihania.

– oisin ehdottomasti linkannut postauksen musiikkiosioksi donkkareitten Tuuleen, kun oli niin hurjat tuulet, että aivan ihanaa, mutta koska se ehti jo fb:n puolelle, niin saatte muuta viime päivinä kuunneltua. Minun on pakko hankkia kuulokheet ihan kohta, mutta se on vaan niin vaikeaa, ko niitten häätyis olla sievät. Hipelöin New Yorkissa Urbanearseja, mutta en osannu päättää väriä. Niin siis kuulokheet on hankittava koska nyt jouvun kuuntehleen monesti salassa, ettei kukhaan kuule ja piä hulluna. Viime salakuunteluissa kuuntelin Everlasting lovea varhmaan jotain kaks tuntia putkeen, eri esittäjillä. Tässä eräs tykätyistä versioista, ei saa sanoa, että U2 on buu, minusta son nimittäin enimmäkseen jee:

 

 

ps. Tykkään myös Coldplaysta joskus, tunnustusten tiistai.

En kestä, miks nää otsikot on muka aina kaikkein vaikeimpia keksiä, vaikka oikeasti ole yhtään mithään väliä, ja sitten kun painaa julkase-nappulaa, nii hoksaa, että joo taas se jäi, ja on jo valhmiiks kiireessä, ja apua yhhyy. No nyt meen, panostan seuraahvaan!

Just kävin saattamassa isin ja äitin niitten Buffalo-hotelhiin, onpa jotenkin tosi epätodellista, että net on täälä. Vanhempien lisäks täällä on läjä ihania kotituliaisia: villasukat, kauheasti karkkia, tummaa soijarouhetta ja pussilakana. En tiiä mikä ihmeen pussilakanattomuusmaa tämä on, mutta niitä ei jostain syystä kaupoista löyvy. Lentsikassa äiti oli merkannu tullauslomakheeseen, että sillä on matkalaukussa ruokaa. Oli kuulemma varsin pitkään käynyt keskustelua tullivirkailijan kans, että mitä ihmettä on tämä soijarouhe, jota kantaa mukahnaan. Äiti ei oikein keksiny englanniksi tapoja viestiä, ja virkailija oli aivan clueless, että mitä ihmeen hommaa. Mutta olivat päästähneet kuiten läpi ja hyvä niin, saan nyt tehjä tuttua ja turvallista herkkuruokaa. Ehkä kerroin jo, että täältä löyty vaan vaaleeta, ja tykkään tummasta enempi. Ja apua, monesko kerta tämä on ku kirjotan soijarouheesta? Se on ilmeisesti aika tärkeä osa minun elämää. En aio jatkaa tätä teemaa, en halua päätyä mikskään hulluks soijarouhenaiseks ihmisten mielissä. Mietin ihan vasta jotain hullua x-naista, mikäkhään se oli. Haluan sanoa, että sopuleita, mutta miks oisin miettiny hullua sopulinaista?

New Yorkissa oli taas ehkä ihaninta. Olin perillä aika myöhään perjantaina, nii en ehtiny silloin tekheen mithään ihmeempiä + vähän darrauupumusta kans, vaikka suunnitelmana oli olla ilman sellasta. Käythiin torstaina sellasessa hämmentävässä livemusiikkimestassa rommikolailemassa, kun niitä ei ihan hirveesti kiinnostanu tsekkailla henkkareita ja juomat oli kaks dollaria kappahleelta. Oli hauskaa ja nyt muistankin, että piti lähettää linkki itsemurhapupuista yhelle seurueen jäsenelle. Miten tulee puhheeks itsemurhapuput? En muista. Mutta, New Yorkissa sitten lauantaina yritin metsästää kameraa rikkoutunheen tilalle, mutta kauppa oli kiinni ja jouvuin kärvistellä kokonaisen päivän ilman valokuvausvehjettä paikassa, jossa ihan joka kulman takana ja eessä ja vieressä on jotain älyttömän siistiä kuvattavvaa. Ja kävin Marimekon lippulaivamyymälän avajaisissa 5th Avenuella, oli ässäää! Ostin söpön pienen kolikkokukkaron (oikeasti tarpeeseen!) ja sain puhua suomea, myymälässä oli vaikka kuin paljon suomalaisia työntekijöitä ja tapasin Mika Piiraisen! Ei me kyllä oikein juteltu, enemmän juttelin niitten myyjätyttöjen kans, mutta se Mikahan nyt on stara, ni se voi vaan ollakki sellanen mysteerinen hymyilijä.

Seuraavaks treffasin neljä kivvaa belgialaista arkkitehtia, joista yhen tapasin Washingtonissa hostellin aamiaisella ja vaihethiin numeroita. Vuokrathiin pyörät ja fillaroithiin monta tuntia ympäri kaupunkia, ekaks Hudson-joen vartta ja sitten käythiin pilvenpiirtäjämuseossa (tottakai, arkkarit) ja Brooklyn- ja Manhattan-sillat tsekkaamassa ja polkemassa. Ihan mielettömän nopeaa ja sievää auringonlaskua ihastelthiin Brooklynin puolelta ja sitten lähethiin spurttaahmaan hirveää vauhtia takas vuokraamolle. Oli hiukka jännää puikkelehtia pimeällä sielä liikentheen seassa, menthiin Times Squarenkin nurkilta ja oli aika vilinää! Mutta ehdottoman hauska kokemus kaikkinensa, vähän erilainen perspektiivi taas ihanaan kaupunkhiin. Päätethiin ilta heän hostellillensa kokkaushommiin. Välineistö oli vähän puutteellinen, mutta juustoraasteen saa aivan helposti aikaseks linkkuveitsellä & mitäpä turhaan käyttää pastaa lautasella, ku voi suohraan haarukoija kattilasta. Sunnuntaiaamuna hengasin vielä hetken huippujen belgialaisten seurassa, jonotethiin baptistikirkon messuun. Ikinä ei oo ehkä ollu niin turistiolo. Kaikille sijaa riittää, kaikille paikkoja on ei pitäny tällä kertaa fyysisessä mielessä paikkaansa, ei mahuttu sisäle. Mutta kaiken maailman Harlemin höyrypäitä kävi siinä esittäytymässä, varsin kirjava joukko. Sanat ei riitä.

Isin ja äitin lento oli vasta illalla perilä, nii ehin vielä ennen sitä käyvä koukkaamassa Coney Islandilla. Ihan hullua, lokakuu ja tyypit ottaa bikineissä aurinkoa. Varmasti oli lähempänä 30 ku 20, helle ja kesä! Ja sitten menin metroseikkailun jälkheen (tarkotuksena oli ollu mennä vasthaan asemalle, mutta tööt) hostellille ja sielä oli minun äiti ja minun isi! Hei apua, mutta nyt minun on pakko mennä käväseen suihkussa, etten mene tämmösenä yöbussiryöttäsenä luennolle vahingossa. Jatkan sitten tämän lophuun, ei mulla voi enhää hirveästi olla sanottavvaa, eilinenhän tässä on vain välissä. Hop!

No ÄÄÄÄ, mulla meniki ihan liian paljon aikaa enkä ossaa päättää mitä laitan pääle ku sielon kuuma ja kylmä ja meen nyt luennolle ja kirjotan sen jälkheen lophuun.

***

Meinasin nukahtaa luennolle, ois ehkä pitäny ottaa aamulla tirsat eikä vaan hekumoijja karkkeja. Mutta niin, nopsaa vielä kerron, että isin ja äitin kans oli mukavaa eilen omppukaupungissa. Niitten mielestä oli kauhean hauskaa, että mie kävelin niin nopeaa ja niitä muka meinas puhalluttaa. Kahvi oli niitten mielestä kamalaa sekä satunnaisessa aamupalabagelkahvilassa että Starbucksissa, joskin jälkimmäisessä ei niin superkamalaa, mutta silti. Käythiin lautta-ajelulla tsekkaamassa se yks patsas ja äiti oli ihan, että onpa pieni. Apua nyt kuulostaa siltä, että ne ois ollu vaan nihkeinä koko päivän – ei yhthään, niitten mielestä oli kans siisteintä! Olthiin myös turistihömppiä vähän joka puolella, koluthiin Central Parkia ja ostethiin I ❤ NY -paijat koko perheelle (sori M&J jos luette ja nyt spoilaan tuliaisia!). Ja käythiin supersupersuperkorkealla maisemoimassa ja oiii Central Park näytti niin huipulta Top of the Rockista tutkittuna, ja koko kaupunki oli niinku yhtä legokylää. Kauheasti niillä on nyt suunnitelmia sitten ens viikolle, listailthiin vaikka mitä jännää. Toivottavasti ne nyt pärjää, etenkin metron ja kielen kans, vaikka ihan ookoo ne näytti nyt hiffaavan updown/downtown-meiningin + kyllähän ne on nyt sen verran reissannu, että selviävät englannilla. Äiti laski, että jenkit on maa numero 20. Silti jotenkin vaan huolettaa, ihan hölmöä.

Mutta hei, nyt me olhaan lähössä tsekkaihleen Buffaloa kohta, jotain taloja ja katuja ja mitä nyt täälä on. On tää kyllä vähän silleen kevyesti aika satunnainen paikka viettää lomaa.

JEE:

– olin kaks vikaa yötä New Yorkissa eri hostellissa ku aina ennen ja siellä soi aulassa The Smiths! Olin ihan jee tämä on hyvä paikka tämä! Vähän tyyhriimpi ku edellinen, mutta hyvä musiikki teki siitä sen arvosen!

– oon ihan kujalla minun energiaympäristöyhteiskunta-kurssilla, siis todella pihalla siellä ympäristöteekkareitten joukossa, ja siks olinkin JEE, ku sain takas alkukurssin kotitehtävät, ja öljynporausta Alaskassa miettivä juttuni oli saanu very good -maininnan. Torstaina on tentti, ennakoin olevani aika roska (en tiiä ehinkö ees lukea hirveästi, ja pitäis tietää kaikkia juttuja!), mutta ei se haittaa niin kamalasti.

– kauhean monet kaverit on just alottanu / alottamassa graduväännöt, vähänkö oon onnellinen niitten puolesta ja toivotan ihan jokaselle kauheasti tsemppiä! Mulla on kans graduhimo, mietin sitä aika paljon ja oon tsekkaillu meän oppiaihneen tyyppejä sillä silmällä, ja kerrankin ihan akateemisessa mielessä potentiaalisina ohjaajina, ja pyöritelly aiheideoita. Jospa vielä!

– ei yhtään jee, mutta yritän psyykata itteäni nyt siihen, että ihan hyvä vakuutusyhtiö mulla on (ei oo), eikä yhtään ärsytä yliopiston vakuutuspalvelut (ärsyttää).

– en muista mitä ihania musiikkeja oon jo tänne linkannu, mutta ehkä voisin nyt laittaa vähän arktisia apinoita, joihin oon tutustunu viime viikot kun lemppari-Suzy vinkkas, Sheffieldin murre on hassu, /its reit ha:d/:

”Elias, anteeksi Skype-oharit”, mietin ku tätä kuuntelin, vaikka tässä on paljon muuta kans, mehän olhaan just nauruja ja keittiöhalauksia, niistä ei tarvii laulaa. Jutelhaan pian pian pian!

ps. Niin ja TOTTAKAI ne OY-matskut tuli messuja seuraavana päivänä. En jaksa ite ees lukea noita läpi ku kansi on niin superruma ja -tylsä. Vien nää kv-yksikköön tai jotain ja oon hyvä OY-lähettiläs maailmalla.

pps. Hehe, no avasin kuitenkin sitten ekan aukeaman ja isolla lävähtää heti vastaan ”Truly phenomenal. The Oulu region has produced several successful high tech firms and multiple millionaires.” Onhan siinäkin markkinoinnin kärki + täällä uppoaa varppina!

ppps. Tuttuja bongattu tokalta aukeamalta, kolarilaiset voi bongata erään kikattelevan Lauran.

pppps. Apua joku pelastakkaa minut tältä, ei mulla ole nyt aikaa, 8 minuutin päästä häätyy olla jo bussipysäkillä! Ehkä siis on jotain tenhoa tässä esitheessä!

DC!

Hei, tuli eilen vähän sellanen olo, että kamalaa, nyt meni rytmi bloggailusta kun jäi tavaks muodostunu sunnuntaikirjottelu välistä. Vaan nyt on kolme viikkonloppua retkeilyä, eli kuulumiset putkahtaa tänne maanantaina. Kuuntelen just Madnessia, vähänkö on hyvä! Parhaat fiilikset oli tämän tahtiin tanssahdellessa Ilosaaressa – Ilosaarirokkirannekheen leikkasin pois torstaina, eli ehkä siitä tuli tämä nyt miehleen. Nothing more, nothing less, love is the best! En tiiä mistä alkasin selittää ku on vaan niin kauheasti kaikkea! Tulin pari tuntia sitten takas pidennetyltä viikonloppuretkeltä Washington DC:stä ja voiii, olipa hyvä reissu! Ekaa kertaa ikinä räpsin kameran muistikortin täytheen, mutta jotenkin sitä Washington-monumenttia tuli lähestyttyä niin monesta kulmasta, että aina se näytti uuen puolen ja jännittävän vaikuttavalta. Melkein jäi kuvat ottamatta kokohnaan, ko oma kamera meni rikki just päivää ennen lähtöä, mutta onneks sain kaverin laitheen laihnaan. Pistän kuvia facebookhiin joutessain!

Sinne ehin jo hehkuttaa lempparijutut Washingtonista muuten, parhaat kasvisruuat ja kahvilat ja kirjakaupat ja aurinkosää ja lomafiilis ja kävelyetäisyydellä melkein kaikki ja vaikuttavat nähtävyyet ja ilmaset museot (näin dinosauruksia ja dorothyn kengät) ja VAIKKA MITÄ, mutta ei se ihan kokohnaan ollu vaan upeinta upeaa. Aika surullista kuljeskelua kans. Tai siis, ihan ekaks olin silleen, että voi ei, mihin Dressmann-mainokseen oon joutunu  – en oo ikinä ennen nähny kaupunkia, joka ois niin jotenkin korostetun hallinto. Tai siis, hallintohan on aika ihanaa kans, mutta ensvaikutelma oli aika persoonaton ja harmaa, eikä sellasta nyt jaksa lomalainen. Mutta sitten löysin kaikkia noita ihania, mulla on sellanen ihanin ihanin opaskirja, jossa on 25 kaupunkia, ja aina paikallinen taitelija esittellee omat lempparinsa kaupungistaan. Se on NIIN  hyvä, että haluaisin nyt joka paikhaan. Jos joku joskus lähtee jenkkeihin ja haluaa vähän seikkailla ohi perusnähtävyyksien, suosittelen. Kysykää multa laihnaan! Niin joo, mutta vaikka tuli helmiä vasthaan, niin kauhean paljon myös ihmisiä ilman kotia. Ja se, että siellä on ne kaikki hallintotyypit, jotka ohjaa maata, ja näkkee sen kaiken kurjuuden, oli aika ahistavvaa. Ja sitten sielä käytethään rahhaa orvokkien istuttamisseen ekana päivänä lokakuuta! Lokakuuta! Alkaa sielläki olla jo vähän vilponen tähän aikhaan, piti käyvä ostamassa hanskat ku en tajunnu ottaa mukhaan ja juoksentelin vain kesäheinänä ympähriinsä. Ok, ei niihin kukhiin välttämättä leijonanosaa mee kaupungin budjetista, mutta tuntu se vähän nurinkuriselta priorisoinnilta kuiten.

Mutta tiijättäkö, yks kivoimpia asioita dc-retkelä oli yksikseen olo. Tykkään tavata uusia ihmisiä ja olla sosiaalinen ja hengata milloin missäkin seurassa ja täälä on oikeasti ihan huipputyyppejä, mutta jossain vaiheessa vaan alko tökkiä se, ettei ikinä oo hetken rauhaa. Tai vaikkei tarviskaan puhua kellekhään, nii jaetussa huohneessa ei ole koskhaan ihan omaa hiljasta tilaa. Oon alkanu jo päiväuneksia uuesta kodista sitten kunhan täältä palaan. Niin että tämä ihan vaan omassa seurassa toteutettu hetken mielijohde -matkailu oli kyllä just sitä mitä kaipasin, ja nyt on taas ladattu akut supersosiaalisuutheen. Ja joo, en tietty reissussakhaan minhään erakkona kulkenu, hostellissa oli kivoja tyyppejä ja yhtä belgialaista jamppaa saatan jopa nähjä ens viikonloppuna New Yorkissa jos aikataulut ossuu yksiin! JA sain puhua suomea, se oli pa-ras-ta. Näin kaverin kaveria, jolle kerroin Ilosaarirokissa, että tuun syksyllä käyhmään kylässä, ja sitten ihan oikeasti kohathiinki dc:n illassa! Minusta soli taas sitä surreal but nice -sarjaa, mutta kyseisen jampan mielestä 1-10-asteikolla ihan seiskajuttu, siis toteutumisen suhteen. Olin että häh. Minusta soli hassua ja utopistista. Utopistinen on äitin lempisanoja. Tai ei se varhmaan oo sille mitenkhään tiedostettu juttu, mutta se käyttää sitä paljon, ja siitäpä tuli miehleen, että isin ja äitin näen tällä viikola, sunnuntaina. Vielä häätyy tässä laatia lista kaikesta mitä tahon Suomesta. Ainaki: tumma soijarouhe, salmiakkia, turkinpippureita, suklaata. Viimeisin Huili-lehti ois ihana, mutta ei ne taija mistään löytää sitä, kun tuskin ehtivät Akateemiseen, enkä tiiä myyäänkö niitä muualla, esim. lentokentällä missään.

Aika huolestuttavasti oon nyt viikon sisällä skipannu kolmelta eri kurssilta luentoja, osittain tarkotuksella, osittain minusta riippumattomista syistä. Pakko kertoa tähän välhiin tuo riippumaton juttu: tänä aamuna oli bussi 4 tuntia myöhässä, koska jostain syystä päästhiin lähteen kaks tuntia aikataulusta myöhässä ja sitten vielä lisäks bussikuski EKSY kaks kertaa matkalla. Aamuyöllä seikkailthiin jossain Syracusen autioilla usvaisilla kujilla ja kyytiläiset huus ohjeita kuljettajalle. Herran tähen. Sillä oli nivaska monisteita, jossa luki mistä ja milloin häätyy kääntyä ja koko matkan se jutteli niitä iteksensä siinä. Herran tähen. Mutta oli syy siis mikä hyvänsä, ei ole hyvä juttu nyt tämä! Tässä aloin katella kurssirunkoja ja kauheasti ois tekemistä + hoksasin tässä just, että mullahan on tentti torstaina, oho hups. Eka tentti oli viime maanantaina ja olin niin jeee ku sain kaikki oikein! Vaan joo, nyt häätyy skarpata näitten kansen, enkä skippaa enhää luentoa sellaselta kurssilta, jolta oon ollu jo pois. Päätetty. Niin ja tuosta linja-autoilusta, se oli kamalaa, mutta pelastukseksi löysin kassin pohjalta paketin ihanaa herkku piparminttu-raakasuklaata ja vikat pari tuntia taittu ihan kevyesti mukavissa suklaahuuruissa ja keksin, että haluaisin koittaa ite kans tehjä. Onneks on suklaa-pro-tuttuja, kysyn teiltä sitten vinkkejä! Niin ja siitä tuli miehleen Jutta, joka oli nähny unen reissuvalokuvistani, ja siitä sain huippuidean vaihtopäiväkirjasta, joka on vielä ihan toteuttamiskelpoinen, koska koska, en nyt nyt voi selittää, mutta sitten näätte – siitä tullee h i e n o!

Nopsaa vielä:

– tuntuu etten nyt ehkä hehkuttanu tarpeeks dc-retkeä: kattokaa ne kuvat sitku laitan!

– tämä on nyt vähän outo juttu, mutta pakko kertoa ku tapahtunu ihan vasta. Aivastin ilmeisesti ekaa kertaa yksikseen hengatessa, ja tuli ihan superkummallinen olo, ko ei ollu kukhaan sanomassa bless youta. Nii sanoin sitten ite äähneen, ja sitten nauratti, ku tuli vähän hölmö olo. Viime tekstiä kommentoithiin irkissä näin, toivottavasti tämä ei nyt herätä vastaavia huolia mielenterveyellisestä tilasta:

22:25:39 < xxx > nyt vähän jäitä pöksyyn siellä rapakon takana
22:26:00 < xxx > ei oo ihan normaalia että punasesta tussista saa kicksejä

– huomenna pitäis olla sellanen International Fair -tapahtuma, mutta vähän harmittaa, ettei Oulusta oo kuulunu mithään matskuja, vaikka eka kerran kysyin asiasta jo syyskuun alussa. Postittivat kuulemma viikko sitten maanantaina, mutta ei ainakhaan tähän päihvään mennessä oo tullu – tulevat tietty huomenna ja sitten oon University of Oulu -materiaaliläjän kans onnellinen. Tapetoin niilä asuntolan seinät. Eipä kyllä paikallinenkhaan kv-yksikkö veä yhtään sen vahvemmin, ku ei oo tullu tarkempaa ohjeistusta osallistujille. Haluaisin ihan tosissani hehkuttaa näille paikallisille opiskelijoille (jenkit+kv-tutkarit) että oikeasti vaihto-opiskelu on huippuelämys ja tutkintorelevanttia ja avartavaa ja kaikkea, mutta nyt oon vähän möö.

– tutustuin Buffahloon! Viimein! Keskusta on aika symppis, siellä on komeita järkälerakennuksia ja siitä tuli sellanen olo, että haluan perehtyä lisää. Että sielä vois olla mahollisuuksia seikkailuihin. Outo juttu tosin oli, että ihmiset sieltä tuntu puuttuvan. Tai siis joo, ihmisiä toki, mutta ei sellasta keskustavilinää niinku yhtään. Oulunki keskusta on vilkhaampi, ja täällä kuiten on ihmisiä jotain kaheksankertanen määrä. Olthiin vielä just iltapäiväaikhaan. Kaveri meinas, että ois hyvä mesta zombiapokalypsille. Ehkä, ehkä.

– no daa, pittää nyt sitten vielä laittaa se ihana Madness, vaikka ite ehin vaihtaa soittolistalle jo Elvis Costellon. Että rakkautta nyt sinne sitten kauheasti kaikille jampoille!

 

 

Mutta nyt alan touhuta jotain, tänhään vielä ohjelmassa ainakin joogaa, ymppäjaostoa ja gone with the windiä!

 

 

Huomenta Suomi!

Heippa, just heräsin ihan ilman herätyskelloa ja olo on niin mainioin ku vaan riittävien yöunien jälkheen voi olla. Nyt pitäis lukea tenttiin, mutta en halua, nii tää on oiva sijaistekeminen. Tai luin ihan vähän, mutta sitten tein vahingossa muistiinpanoja punasella kynällä, ja jotenkin aloin ihan hulluna fiilistellä sitä punasta väriä, nii piti kertoa siitä ennenku unohan. Ei mithään poliittista meininkiä siis, mutta oon täällä koko kuukauen syystä tai toisesta käyttäny vaan sinisen ja vihreän eri sävyjä, ja sitten yhtäkkiä kätheen vaelsi punanen kynä, ja jälki näytti vaan niin mielettömän energiseltä siinä paperilla, että olin ihan vou, punanen, oot hyvä väri. Oispa mulla punasia vaatteita, nyt haluaisin käyttää.

Mutta ei vitsit on ollu hyviä päiviä! Syksy yrittää tulla, mutta aurinko ei anna – tsemppiä auringolle, vaikka en kyllä ihan usko, että nämä sinitaihvaat voi jatkua loputtomhiin. Mutta onneks eilen oli just sitä parasta kesämeininkiä ku oli jenkkifutiksen kotipeli. Ennen peliä stadionin lähettyvillä oli massiiviset fanijaoston järkkäämät ulkoilmaetkoilut ja kummallista oli, että tyypit siellä vaan kännäs ihan avoimesti ja julkisesti, ja muutama poliisi valvo järjestystä. Niin outoa, täällä julkijuopottelua kytäthään tosi tarkasti, kerroinko jo, että yks vaihtarikaveri sai 50 dollarin sakon olutpullo kourassa kaulla kuljeskelusta? + sielä oli lapsia! Niinku mikä ihmeen perhetapahtuma se sellanen on, jossa tuhatpäinen opiskelijaporukka rellestää ja pellaa beerpongia? Ite futis oli taas toki aika yhdentekevää seurattavvaa, mutta sielläpä vaan yläkatsomossa kiljuthiin UB:n logot poskissa, true blue. Meän joukkue hävis satanolla tai jotain siihen suunthaan. Oli vähän hyytyny olo, ku edellisyönä oli jääny unet turhan vähile. Olthiin perjantaina sellasissa himmeissä (ei ihan minun sana, mutta soppii vaan niin mainiosti ja kuvaavasti) kotibileissä, jossa muutama liveakti viihdytti juhlakansaa. Yks jamppa soitti selloa olkkarissa ja oli aika kokeelliset meiningit kaikkinensa, pa-ras-ta. Jos häätyis valita yks soitin säestämhään minun elämää, ottaisin sellon ihan varmasti.

Kauheaa katkasta kappale näin kesken, mutta ei kukhaan jaksa lukea noin pitkää pätkää ilman taukoa. Nii sitten haethiin yöpitsapalat, ja kotona olthiin jotain 3. Muuten ihan asiallista, mutta olin ilmottautunu ymppäjaostolle vapaaehtoseks kerräähmään roskia pyöräreiteiltä ja jokivarresta, urh. Herätyskello soi jotain 7:30 ja mietin vaan, että miks ihmeessä kidutan itteäni tälleen, aika raskasta. Oon muutenki ihan rikki perjantain huispauksesta ku pelathiin hurjimmassa kaatosatheessa ikinä ja lihaksia särkee nyt vieläki aivan supereniten. Miks en ikinä venyttele! Mutta huomenna pääsen ekaa kertaa joogaan, ehkä sieltä löytyy apu ja hyvinvointi. Nii ja perjantaina oli kans opiskelijajärjestön järkkäämä karnevaali, ihan niinku oikea tivoli. Olin sielä vaan ihan hetken ja kauhisteltiin kultakalapalkintoja, luulin, että solis vaan elokuvissa, mutta niillä oli oikeasti sielä satoja kultakaloja muovipusseissa, ja niitä jaethiin pärjääjille ja ihan kaikile, ku ne vaan halus erhoon niistä. Mietithiin kaverin kans, että laitethaan palautetta järjestäjille, eihän tuollasessa ole mithään tolkkua. Tokkopa kovin monella opiskelijalla on huohneessaan mahollista säilyttää kultakalaa, enkä muutenkhaan oo ihan varma, kuin eläinystävällistä touhua tuommonen on.

AI NIIN, perjantain bileissä tapasin jampan, joka oli kesän 2010 Oulussa, huuh! Asu YOK 16:ssa vieläpä, eli olthiin ihan naapureita. Olin ihan fiiliksissäni.

Oon surffaillu tämän viikon lentoyhtiöitten ja bussifirmojen nettisivuilla ja miettiny syksyn reissuja ja jotenki siinä iski tosi vahvasti se fiilis, josta viime viikolla mainittin, että aika loppuu. Mutta vielä enemmän siitä vinkkelistä, että apua, mullehan tullee ihan hirveä ikävä näitä ihmisiä täälä. Sitten olhaan vaan ympähriinsä maailmala kuka milläki mantehreela. Tällä viikola tapahtunutta kans: luin ihanimman rakkausjutun Jutasta ja sen hellusta ja liikutuin kyynehliin ja sitku alko siihen pääle soihmaan Samuli Putron Mitäpä jos, jonka oon syystä tai toisesta ottanu sydämheeni, nii tuli eka helluikäväitku. Niin että melkonen ikävöintiviikko kaikkinensa. Mutta oon ehkä jo niin aikunen, että se ikävöinthiin suhtautuminen on aika erilaista ku nuoremmilla tyypeillä.

Pittää vielä lophuun kertoa uuesta lempparihuvituksestani eli googlen käännöspalvelu. Eniten ehkä hilpeyttä tähänastisista on herättäny hamppareiden kokkaus, ku google translate kertoo hampparin olevan hobo tai vagabond. 😀 Ja voi ei, miks aloin puhua hamppareista, huomasin just, että mulla on aivan yletön nälkä. Meen ehkä nyt tutkiin aamupalameininkejä. Vähän houkuttais ruokalan brunssi, se on oikeasti aika helmi, mutta ehkä säästän ne rahat ens viikon seikkailuihin ja laitan vaan omenakanelipuuroa. Paketissa oli suurimman pudottajan toisen koutsin kuva, eli se on varmasti sitten huipputerveellistä kans. Koska siitähän siinä ohjelmassa on kyse, terveydestä. En oo muuten hirveästi kattonu telkkaria täälä, mutta huomenna mulla on kaverin kans telkkaritreffit ku erhään hömppäsarjan uus tuotantokausi alkaa. Nii ja eilen katoin leffan muutaman kaverin kans, lepposaa. Haluaisin kauheasti nähjä Midnight in Parisin, mutta luulen, että sitä ei enhää näytetä täälä, vaikka viime viikola vielä oli. Surkuhomma, mutta luulen, että se vois olla sellanen hyvä helluleffaillan juttu kans, joten ehkä sitten 2012 ja Turku. Mutta nyt se puuro!

Hyvis:

– kiipesin eilen puuhun muutaman jenkin kans! Tavallisseen puuhun ja omenapuuhun. Olin aika korkealla. Kiipeäminen ei sujunu ihan viehkeimmällä mahollisella tavalla, mutta ihanaa lapsellista riemua. hymyhymy!

– sain mailia opettajalta: ”I can tell you are starting to enjoy the class. I like that you read and process the information at a higher level. This is cool. :)” Ehh, hikke-Ak saa hymiöitä luennoitsijalta. 😀 Mutku viestintäteorioissa mättää niin paljon, en voi olla tinkaamatta! Tai kirja ehkä mättää ja esittää teoriat oudossa valossa.

– saan kohta jätskiä sellasessa SUPERIHANASSA jätskipaikassa. Laitan sitten kuvia nii näettä.

– varasin bussiliput Washington DC -kulmille, ke-su-seikkailu, jippii! Pitäis käyvä vaan ostamassa nyt se jenkki-lonelyplanet ja suunnitella ja ihanaa ihanaa. Tuli vähän hetken mielijohteesta, mutta en jaksa nyt vaan olla aloilhaan.

Pahis:

– mikä näitten suihkuja vaivaa? Prosessi, jonka lopputulemana keksijät luo nautinnollisen suihkukokemuksen, on täälä kyllä pahasti kesken. Suuttimet on mitä sattuu, ihan älyttömiä tihku- tai powersuihkuja, ja ku joku vetää vessanpöntön puskee suihkusta hetken ihan superkuumaa vettä. Meän vessassa on vielä sellanen automaattipönttö, joka ilmeisesti huuhtelee itteänsä ihan sekuvain aina silloin tällöin. hngh.

Hyvis:

– ei voi lopettaa suihku-urputukseen, joten sanonpa vaan, että Zooey Deschanel on ihana ja jos tykkäisin tytöistä nii tykkäisin Zooeysta. Ja siks She & Him, joka on vielä niin just sitä musiikkia, jota oon fiilistelly 2011, kaiholla muistellen keväisiä aamutiskaushetkiä yo-kadulla:

 

 

Nii että tulkaa leikhiin minun kans!