Posts Tagged ‘hurjana vettä’

Let’s Go Bulls!

Sain Henniltä lähtiessä sellasen ihanan runopäiväkirjan, jota oon täytellyt ranskalaisin viivoin ja sekalaisin huomioin päivistä. Piti ottaa se nyt tähän kirjottelhuun avuks, että muistaisin kertoa menneistä ajatuksista ja tekemisistä, mutta jätin kirjan tietty tuonne pöydälleni, enkä jaksa siirtyä tästä hakehmaan sitä. Hengaan just meän asuntolan yhteisessä aulatilassa, skypettelin äitin kans, enkä kehannu jäähä huohneeseen mekastamhaan aamukasilta. Ihanat 8 tunnin yöunet kyllä oli parasta, oijoi. Perjantaina käythiin vaihtariporukalla äimistelemässä paikallista herkkua eli kanansiipiä = buffalo wings. Yhhyy, överimeininkiä, siis miten ne ruoka-annokset voi olla niin isoja! Ja joka paikassa rasvaa ja kastiketta ja yyh. Mutta kamala juttu: vaikka se oli jotenkin ällöttävintä ikinä, ja siipeinjälkeinen olo oli kaikkea muuta ko euforinen, eilen jossain vaiheessa huomasin miettiväni himoiten kyseisiä siipiä, meitsi on niin narkkari. Siitä jatkettiin lemppari-Elmwoodiini näkehmään eurooppalaisporukalla. Elmwood on kyllä niin nättiä aluetta, ja ilmeisesti sielon kivoja illanviettomestoja kans. Ei me sielä kuiten pitkään viihdytty, vaan lähethiin jatkaan frat bileisiin, jotka poliisi ja virvokkeitten loppuminen päätti jo joskus yhen aikhoin. Bussipysäkillä ootelthiin kuitenki tovi ja olin kotona vasta joskus jälkheen kolmen. Oikeasti, en halua ees aatella, kuinka paljon aikaa elämästäni täälä oon viettäny eteläkampuksen bussipysäkillä. Päiväsaikhaan se kai toimii ihan ok, mutta yölä on niin paljon väkeä liikentheessä, että mennee kamalaks tungokseks. Tolkkutyyppi ois ehkä tajunnu laittaa nukkuhmaan, mutta fb oli niin täynnä paavoväyrys-fiilistelyjä, että jotenki tempauduin niitten parhiin. Hetken väyrystelyjen jälkheen jotenkin havahduin siitä koomastani ja menin nukhuun muutamaks tiimaks, aamulla lähti bussi (sellanen ihan oikea ihana keltanen koulubussi) Niagaran putouksille, lähin kv-yksikön retkelle sinne.

Ja ne putoukset! Ne oli ihanat! Melkein tuli itku, ku oli niin valtavan kaunista ja voimakasta. Menthiin sellasella paatilla ihan lähelle vettä ja kaikilla oli sellaset huiput siniset kertakäyttösadetakit, joista ei tietty ollu ihan kauheasti iloa. Onneks sää oli ihanan aurinkoinen, sellanen intiaanikesäfiiliksinen, nii tarkeni hyvin. Vähän kauhulla mietin, että isin ja äitin kans häätyy mennä käyhmään sama keikka, voi olla vähän vilposampaa lokakuussa. Kanadan puolelta ovat kuulemma vielä komeammat, mutta sinne en tietty voinu vaan tepastella, häätyy oottaa ekaks kuukausi, että maahamuuttodokumentit päivittyy johki tietokantoihin tai jotain. Eikä sinne ehkä voi muutenkhaan vaan tepastella, niinku meiltä kotoa Ruothiin. Tai en tiiä, mutta kauheasti meitä varotelthiin, että ette pääse sitte takas jenkkeihin, jos kerran vahingossa astutte rajan yli. Ja putouksiin tippumisesta kans varottelivat. Mietin siinä sitä kaikkea vettä ihmetellessä, että en oo millään tapaa niinku suicidal, mutta jotenki se vesi näytti ihan mielettömän houkuttelevalta, melkein oisin halunnu hypätä. Voi kyllä olla, että hellepäivä oli syynä, k-u-u-m-a. Niin ja se vesi oli niin kauhniin sinistä ja puhasta. Otin ihan tolkuttoman läjän kuvia, laitan niitä facebookhiin tässä joutessani, ehkä jo tänhään!

Putouksilla meni siis koko aamu ja aamupäivä ja päivä, ja heti ko tulthiin takas alko jenkkifutismeiningit. Olin jo siinä vaiheessa aika raato, mutta eihän ekaa kotipeliä voi tietty skipata. Kv-yksikön porukat piti meile sääntöalustuksen ennen peliä ja syöttivät ilmasella pitsalla. Hurja show kaikkinensa, parasta oli ehkä yliopiston marssibändin OK Go -setti! Tykkään penkkiurheilusta ihan ykköseniten, mutta tää jenkkifutis ei nyt kyllä iskeny. Ihan kiva tapa kuiten viettää lempeää lauantai-iltaa hyvässä seurassa, ja ai niin, heh, yks avainpelaajista on minun viestintäteoriakurssin luokka-assari. Oonki kattonu, että son aika järkälejamppa. Mutta joo, jotain vangitsevaa siinä pelissä häätyy olla, ku aiemmin ku oon nähny noita futissankareita kampuksella, nii lähinnä puistattaa se niitten valtavuus, mutta nyt tuolla pelissä se oli jotenki, en tiiä, puoleensavetävää. Ehkä meen moikkaan assaria seuraavalla vastaanottotunnilla. Hei mutta apua, mulla on ihan hirveä vessahätä ja oon ihan just menossa aamupalalle kai, joten tauko nyt, ja jatkan sitten kotvasen kuluttua. Ehkä saan purettua kameran sisällön ja laitettua videopätkää putouksilta, sepä se vasta ois jotain.

***

Kävin ostamassa kengät ja kattiloita! Mulla on messissä täälä kahet lenkkarit ja molemmat on paskana, toisissa on reikä pohjassa, ja toisista lähtee ehkä koko pohja irti hetkenä minä hyvänsä. Tänhään löysin ensiapukengät eli jee. Ne on keltaset ja antaa mulle aikaa ettiä rauhassa täydellisiä lenkkareita. Täälä on niin kauheasti kaikkia kivoja, eikä ne ole ollenkhaan niin tyyhriitä ko kotosalla, joten iik. I heart lenkkarit. Kattilat on kans sydänjuttua, koska nyt voin alkaa laittaa ruokaa, vih-doin-kin. Tänhään sviittitoveri kokkaa hamppareita, mutta heti huomena lähen seikkailuretkelle supermarkethiin, ykköstavotteena löytää soijarouhetta. Mikäkhään son ees englanniks? (Ei tartte vastata, löysin jo wikipediasta = textured vegetable protein, textured soy protein, soy meat)  Niin ja kävin kans brunssilla tässä välissä, ennen kenkäostoksia, asuntolan ruokalassa. Soli huippua! Makso jotain 8 dollarin kieppeillä (mulla ei oo mithään ateriapakettia) ja siihen kuulu miljoona seisova pöytä -asiaa, niinku omeletteja ja leipää ja hedelmiä ja salaatteja ja pitaa ja hummusta ja vohveleita ja vaikka vaikka mitä + tietty pitsaa, toki. Sunnuntaibrunssi, ihanaa. Asuntolassa on myös sellanen herttasin kellarikuppila, josta saa jotain hamppareita ja muuta, käythiin siellä jossain vaiheessa viikkoa iltasyöpöttelemässä ja olin ihan fiiliksissäni munakoiso-patongistani, kunnes sain sen käsiini ja hoksasin, että munakoiso oli friteerattu. Friikit.

Hei mutta me alethaan nyt ihan heti melkein tehjä niitä hampparimeininkejä ja suklaahippukeksejä, sellasesta taikinapötkylästä! Niin että nopsaa vielä kerron:

– kukhaan ei ossaa sanoa minun nimeä! Kielitiedeope pääs aika lähelle ku kirjotin sen sille IPA:lla, mutta suhahti silläkki ässä vähän liian soinnilliseks. Oon täällä siis Anna. Eikä se haittaa yhtään, oon melkein jo omaksunu sen kokohnaan ja joskus jopa esittelen itteni sillä nimelä. Eikä ne tykkää salmiakista. Multa loppuu kohta, ruinaan sitten jotakuta lähettämhään mulle lissää. Ei tuu koti-ikävä niin pitkään ku voi mutustaa herkkukarkkia.

– puhelinliittymien hinnottelut on hulluinta. Lähtevien viestien ja puheluitten lisäks häätyy maksaa myös saapuvista! Niinku älytöntä, ettei voi ite kontrolloija puhelinlaskunsa suuruutta! Onneks mulla ei oo mithään ihan hirveitä stalkkareita, jotka pommittais kaiken aikaa ja tyhjentäis minun luurin saldon.

– meitsi on ihan huispaus-pro. Tai no en oo, mutta pelasin kuiten viime perjantaina, ja haavoituin heti kauheasti, viilsin kurkun auki luudalla. Tunteeko joku niitä vaasalaisia jamppoja, jotka on tulossa MM-kisoihin marraskuussa?

– ja ei hitsit, en ehtinykhään purkaa kameraa, eli ei videota Niagaralta! Sen sijhaan voin kertoa, että käytin eilen ekaa kertaa uutta UB-huppariani ja oli kyllä vähän sellanen true blue -olo, tosi massaa. Mutta sitä se on, conform or be cast out. Eli ihana aasinsilta:

Olin aivan liekeissä sellasessa huipussa kahvilaketjussa, josta saa maailman parhaita aurinkokuivattutomaattibageleita, ku soittivat Rushia, Closer to the Heart. Ihan niinku tuosta noin vaan!

ps. juttelin yhen huispaajan kans tästä amerikkalaisesta korkeakoulumeiningistä, ja kuinka ylikorostettua on sen yksilölle tuottama taloudellinen hyöty. Kuinka siistiä on huispaus!

Mainokset