DC!

Hei, tuli eilen vähän sellanen olo, että kamalaa, nyt meni rytmi bloggailusta kun jäi tavaks muodostunu sunnuntaikirjottelu välistä. Vaan nyt on kolme viikkonloppua retkeilyä, eli kuulumiset putkahtaa tänne maanantaina. Kuuntelen just Madnessia, vähänkö on hyvä! Parhaat fiilikset oli tämän tahtiin tanssahdellessa Ilosaaressa – Ilosaarirokkirannekheen leikkasin pois torstaina, eli ehkä siitä tuli tämä nyt miehleen. Nothing more, nothing less, love is the best! En tiiä mistä alkasin selittää ku on vaan niin kauheasti kaikkea! Tulin pari tuntia sitten takas pidennetyltä viikonloppuretkeltä Washington DC:stä ja voiii, olipa hyvä reissu! Ekaa kertaa ikinä räpsin kameran muistikortin täytheen, mutta jotenkin sitä Washington-monumenttia tuli lähestyttyä niin monesta kulmasta, että aina se näytti uuen puolen ja jännittävän vaikuttavalta. Melkein jäi kuvat ottamatta kokohnaan, ko oma kamera meni rikki just päivää ennen lähtöä, mutta onneks sain kaverin laitheen laihnaan. Pistän kuvia facebookhiin joutessain!

Sinne ehin jo hehkuttaa lempparijutut Washingtonista muuten, parhaat kasvisruuat ja kahvilat ja kirjakaupat ja aurinkosää ja lomafiilis ja kävelyetäisyydellä melkein kaikki ja vaikuttavat nähtävyyet ja ilmaset museot (näin dinosauruksia ja dorothyn kengät) ja VAIKKA MITÄ, mutta ei se ihan kokohnaan ollu vaan upeinta upeaa. Aika surullista kuljeskelua kans. Tai siis, ihan ekaks olin silleen, että voi ei, mihin Dressmann-mainokseen oon joutunu  – en oo ikinä ennen nähny kaupunkia, joka ois niin jotenkin korostetun hallinto. Tai siis, hallintohan on aika ihanaa kans, mutta ensvaikutelma oli aika persoonaton ja harmaa, eikä sellasta nyt jaksa lomalainen. Mutta sitten löysin kaikkia noita ihania, mulla on sellanen ihanin ihanin opaskirja, jossa on 25 kaupunkia, ja aina paikallinen taitelija esittellee omat lempparinsa kaupungistaan. Se on NIIN  hyvä, että haluaisin nyt joka paikhaan. Jos joku joskus lähtee jenkkeihin ja haluaa vähän seikkailla ohi perusnähtävyyksien, suosittelen. Kysykää multa laihnaan! Niin joo, mutta vaikka tuli helmiä vasthaan, niin kauhean paljon myös ihmisiä ilman kotia. Ja se, että siellä on ne kaikki hallintotyypit, jotka ohjaa maata, ja näkkee sen kaiken kurjuuden, oli aika ahistavvaa. Ja sitten sielä käytethään rahhaa orvokkien istuttamisseen ekana päivänä lokakuuta! Lokakuuta! Alkaa sielläki olla jo vähän vilponen tähän aikhaan, piti käyvä ostamassa hanskat ku en tajunnu ottaa mukhaan ja juoksentelin vain kesäheinänä ympähriinsä. Ok, ei niihin kukhiin välttämättä leijonanosaa mee kaupungin budjetista, mutta tuntu se vähän nurinkuriselta priorisoinnilta kuiten.

Mutta tiijättäkö, yks kivoimpia asioita dc-retkelä oli yksikseen olo. Tykkään tavata uusia ihmisiä ja olla sosiaalinen ja hengata milloin missäkin seurassa ja täälä on oikeasti ihan huipputyyppejä, mutta jossain vaiheessa vaan alko tökkiä se, ettei ikinä oo hetken rauhaa. Tai vaikkei tarviskaan puhua kellekhään, nii jaetussa huohneessa ei ole koskhaan ihan omaa hiljasta tilaa. Oon alkanu jo päiväuneksia uuesta kodista sitten kunhan täältä palaan. Niin että tämä ihan vaan omassa seurassa toteutettu hetken mielijohde -matkailu oli kyllä just sitä mitä kaipasin, ja nyt on taas ladattu akut supersosiaalisuutheen. Ja joo, en tietty reissussakhaan minhään erakkona kulkenu, hostellissa oli kivoja tyyppejä ja yhtä belgialaista jamppaa saatan jopa nähjä ens viikonloppuna New Yorkissa jos aikataulut ossuu yksiin! JA sain puhua suomea, se oli pa-ras-ta. Näin kaverin kaveria, jolle kerroin Ilosaarirokissa, että tuun syksyllä käyhmään kylässä, ja sitten ihan oikeasti kohathiinki dc:n illassa! Minusta soli taas sitä surreal but nice -sarjaa, mutta kyseisen jampan mielestä 1-10-asteikolla ihan seiskajuttu, siis toteutumisen suhteen. Olin että häh. Minusta soli hassua ja utopistista. Utopistinen on äitin lempisanoja. Tai ei se varhmaan oo sille mitenkhään tiedostettu juttu, mutta se käyttää sitä paljon, ja siitäpä tuli miehleen, että isin ja äitin näen tällä viikola, sunnuntaina. Vielä häätyy tässä laatia lista kaikesta mitä tahon Suomesta. Ainaki: tumma soijarouhe, salmiakkia, turkinpippureita, suklaata. Viimeisin Huili-lehti ois ihana, mutta ei ne taija mistään löytää sitä, kun tuskin ehtivät Akateemiseen, enkä tiiä myyäänkö niitä muualla, esim. lentokentällä missään.

Aika huolestuttavasti oon nyt viikon sisällä skipannu kolmelta eri kurssilta luentoja, osittain tarkotuksella, osittain minusta riippumattomista syistä. Pakko kertoa tähän välhiin tuo riippumaton juttu: tänä aamuna oli bussi 4 tuntia myöhässä, koska jostain syystä päästhiin lähteen kaks tuntia aikataulusta myöhässä ja sitten vielä lisäks bussikuski EKSY kaks kertaa matkalla. Aamuyöllä seikkailthiin jossain Syracusen autioilla usvaisilla kujilla ja kyytiläiset huus ohjeita kuljettajalle. Herran tähen. Sillä oli nivaska monisteita, jossa luki mistä ja milloin häätyy kääntyä ja koko matkan se jutteli niitä iteksensä siinä. Herran tähen. Mutta oli syy siis mikä hyvänsä, ei ole hyvä juttu nyt tämä! Tässä aloin katella kurssirunkoja ja kauheasti ois tekemistä + hoksasin tässä just, että mullahan on tentti torstaina, oho hups. Eka tentti oli viime maanantaina ja olin niin jeee ku sain kaikki oikein! Vaan joo, nyt häätyy skarpata näitten kansen, enkä skippaa enhää luentoa sellaselta kurssilta, jolta oon ollu jo pois. Päätetty. Niin ja tuosta linja-autoilusta, se oli kamalaa, mutta pelastukseksi löysin kassin pohjalta paketin ihanaa herkku piparminttu-raakasuklaata ja vikat pari tuntia taittu ihan kevyesti mukavissa suklaahuuruissa ja keksin, että haluaisin koittaa ite kans tehjä. Onneks on suklaa-pro-tuttuja, kysyn teiltä sitten vinkkejä! Niin ja siitä tuli miehleen Jutta, joka oli nähny unen reissuvalokuvistani, ja siitä sain huippuidean vaihtopäiväkirjasta, joka on vielä ihan toteuttamiskelpoinen, koska koska, en nyt nyt voi selittää, mutta sitten näätte – siitä tullee h i e n o!

Nopsaa vielä:

– tuntuu etten nyt ehkä hehkuttanu tarpeeks dc-retkeä: kattokaa ne kuvat sitku laitan!

– tämä on nyt vähän outo juttu, mutta pakko kertoa ku tapahtunu ihan vasta. Aivastin ilmeisesti ekaa kertaa yksikseen hengatessa, ja tuli ihan superkummallinen olo, ko ei ollu kukhaan sanomassa bless youta. Nii sanoin sitten ite äähneen, ja sitten nauratti, ku tuli vähän hölmö olo. Viime tekstiä kommentoithiin irkissä näin, toivottavasti tämä ei nyt herätä vastaavia huolia mielenterveyellisestä tilasta:

22:25:39 < xxx > nyt vähän jäitä pöksyyn siellä rapakon takana
22:26:00 < xxx > ei oo ihan normaalia että punasesta tussista saa kicksejä

– huomenna pitäis olla sellanen International Fair -tapahtuma, mutta vähän harmittaa, ettei Oulusta oo kuulunu mithään matskuja, vaikka eka kerran kysyin asiasta jo syyskuun alussa. Postittivat kuulemma viikko sitten maanantaina, mutta ei ainakhaan tähän päihvään mennessä oo tullu – tulevat tietty huomenna ja sitten oon University of Oulu -materiaaliläjän kans onnellinen. Tapetoin niilä asuntolan seinät. Eipä kyllä paikallinenkhaan kv-yksikkö veä yhtään sen vahvemmin, ku ei oo tullu tarkempaa ohjeistusta osallistujille. Haluaisin ihan tosissani hehkuttaa näille paikallisille opiskelijoille (jenkit+kv-tutkarit) että oikeasti vaihto-opiskelu on huippuelämys ja tutkintorelevanttia ja avartavaa ja kaikkea, mutta nyt oon vähän möö.

– tutustuin Buffahloon! Viimein! Keskusta on aika symppis, siellä on komeita järkälerakennuksia ja siitä tuli sellanen olo, että haluan perehtyä lisää. Että sielä vois olla mahollisuuksia seikkailuihin. Outo juttu tosin oli, että ihmiset sieltä tuntu puuttuvan. Tai siis joo, ihmisiä toki, mutta ei sellasta keskustavilinää niinku yhtään. Oulunki keskusta on vilkhaampi, ja täällä kuiten on ihmisiä jotain kaheksankertanen määrä. Olthiin vielä just iltapäiväaikhaan. Kaveri meinas, että ois hyvä mesta zombiapokalypsille. Ehkä, ehkä.

– no daa, pittää nyt sitten vielä laittaa se ihana Madness, vaikka ite ehin vaihtaa soittolistalle jo Elvis Costellon. Että rakkautta nyt sinne sitten kauheasti kaikille jampoille!

 

 

Mutta nyt alan touhuta jotain, tänhään vielä ohjelmassa ainakin joogaa, ymppäjaostoa ja gone with the windiä!