Blogin nimen keksiminen on maailman supervaikein juttu, mikä on ehkä suurin syy siihen, että sain alotettua tämän touhun vasta tässä vaiheessa, parin viikon USA-hengailun jälkheen. Pyörittelin kaikenlaisia Buffalo- ja vaihtonokkeluuksia*, mutta sitten tajusin, kuinka kauhean rajalliseksi tämän blogin elinkaari muuttuis. Tämä ei missään nimessä tuu jäähmään minun ainoaksi ”opin uutta maailmasta ja itsestäni”-seikkailuks, joten nimen on syytä antaa tilaa venyä ja paukkua. Varoituksen sana vaativille lukijoille: Ei kantsi oottaa löytävänsä täältä mithään priimatekstiä tai tarkkaan jäsenneltyä havainnointia, vaan lähinnä sekalaista tajunnanvirtaa puhekielisesti ja kirjotusvirheellisesti. Voisin kuvitella, että tämä on mulle vähän niinku henkireikä, tiijättäkö.
Mutta se seikkailu, se on siis tälle syksyle Buffalo, New Yorkin osavaltiossa, ihan lähellä Kanadaa ja Niagaran putouksia sijaitseva jenkkimitassa pienehkö kaupunki, jonka talvea kaikki tuntuu pelkäävän ihan hirveästi. Sellasille puheille mie sanon että pyh ja aion käyttää lenkkareita vielä joulukuussa, tietty villasukitten kans. Oon ollu viimisen viikon aika pitkälti kampuksella jumissa orientaatioitten merkeissä, eikä mulla ole vielä kovinkhaan suurta käsitystä siitä, millanen tämä kaupunki sitten ihan oikeasti on. Kertonen siitä ehkä sitten vaikka ens viikola, jos viikonloppuna tulis tutkihneeksi tarkemmin. Viikonloppuna on muuten maailman ällöttävin juttu, Buffalo Wings Festival, jossa käy jotain 400k tyyppiä syömässä yhteensä jotain 150k kiloa kanansiipiä. Sairasta. Oon kyllä syöny itekki vaikka hyi mitä jätettä, koko ajan on maailman rasvasin olo. Kampuksen ravintolatarjonta on luokkaa pitsaa ja hamppareita, ihanaa. Asuntolassa on liesi ja uuni ja mikro kans, mutta kaikki välihneet ja jääkaappi häätyis hankkia ite. Oottelen, että huonetoveri saapuu, jos se vaikka haluais puolittaa kyseiset investoinnit. On kyllä hulluutta, ettei tuola yhteisessä keittiössä voi olla yhteiskäythöön jääkaappia. Eiks ne oo ihan hirveitä energiasyöppöjä, sellaset pienet?
Tosin, eipä täälä muutenkhaan ihan hirveästi taijeta murehtia kulutuksesta. Paitsi ehkä minun torstaisella luennolla, ko alkaa kurssi Energy, Environment & Society – eikö kuulostakki kauhean mielenkiintoselta! Se on minun tämänhetkinen hömpötyskurssi, jonne meen vaan mutuilemhaan misthään mithään tietämättä, mutta muuten kaikki on tutkinnon kannalta ihan superrelevantteja, oon ihan fiiliksissäni ihanista kielitietheen & viestinnän kursseista. Tai no en tiiä oisinko siitä viestinnästä niin kauhean, mutta opettaja on jotenkin ihan tosi hereä. Opin muuten vaihtarikaveriltani vastaavan sanan lontoolaisittain, ”peng”, parasta.
Toiseks hömpötyskurssiksi yritän saaha lentopalloa tai korista – voi kyllä olla, että hyväksilukuprosessit ei niitten osalta mee ihan näppärästi. Haluan kuiten liikkua, täälä on niin hyvät palvelut harrastaa liikuntaa, että häätyy hyödyntää. Ilmottauvuin jo jooghaan, lisäks aattelin käyvä tsekkaamassa uima-althaat ja ainaki kerran käyn koittamassa huispausta! Nii joo, ja apua, oon ihan vanha, unohin sanoa! Täytän perjantaina 25! Kaikki muut maailman ihmiset on täälä jotain nuorimia ikinä, tosi harva on ees alkoholitäysikäsiä eli kahtayhtä. ONNEKSI tähän mennessä oon saanu vaan yllättynheitä katseita ku ovat kuulheet ikäni, eikä silleen että joo, näytätki muuten tosi vanhalta.
Hei mutta nyt pitäis ehkä valmistautua huomisen luentoihin ja muuta, joten pikalistauksena vielä:
– I heart New York, haluan sellasen pienoisvapaudenpatsaan. Tiesittäkö, että (ainakhaan täälä) lentokonheeseen ei saa viiä sellasia lumisadelasipalloja.
– Oon käyny opiskelijabileissä ja tuntenu itteni taas opiskelijaks ja amerikkalaiset on kauhean ystävällisiä ja puheliaita ja son kivvaa.
– Orientaatio oli yks hulluus, en voi mitenkhään uskoa, että kaikki nämä aasialaiset kv-tutkarit, joita täälä on jotain 14% opiskelijoista ois niin clueless, että ohjelma oli täysin tarpeellista. Häätyy ehkä kysellä millä fiiliksin olivat.
– Meen ehkä syyslomala käyhmään Montrealissa!
– Mihin se video meni! Mutta jostain jos löytyy, nii oon mukana menossa, jossain U:n oikeassa yläkulmassa. Pitää joskus muistaa tajunnanvirtailla tästä yliopistoyhteisöön integroimisesta.
– Ehkä tärkein: kuuntelen taas the Smithsejä pitkästä aikaa ja voi ei, miten olin voinu unohtaa kuin ihanaa ihanaa musiikkia tämä on.
Hei hei nyt, kuulhaan taas!
Kuulhaan ihan oikeastikki, koska mulla on toimiva Skype, jippii! Kaikki hyvikset voi lisätä kontaktilistoillensa, kivakiitti, tunnus löytyy Facebookista!
*ei ne oikeasti kyllä olheet ihan hirveän nokkelaa settiä
kaikenmaailmanseikkailut 