Posts Tagged ‘soijarouhe’

En kestä, miks nää otsikot on muka aina kaikkein vaikeimpia keksiä, vaikka oikeasti ole yhtään mithään väliä, ja sitten kun painaa julkase-nappulaa, nii hoksaa, että joo taas se jäi, ja on jo valhmiiks kiireessä, ja apua yhhyy. No nyt meen, panostan seuraahvaan!

Just kävin saattamassa isin ja äitin niitten Buffalo-hotelhiin, onpa jotenkin tosi epätodellista, että net on täälä. Vanhempien lisäks täällä on läjä ihania kotituliaisia: villasukat, kauheasti karkkia, tummaa soijarouhetta ja pussilakana. En tiiä mikä ihmeen pussilakanattomuusmaa tämä on, mutta niitä ei jostain syystä kaupoista löyvy. Lentsikassa äiti oli merkannu tullauslomakheeseen, että sillä on matkalaukussa ruokaa. Oli kuulemma varsin pitkään käynyt keskustelua tullivirkailijan kans, että mitä ihmettä on tämä soijarouhe, jota kantaa mukahnaan. Äiti ei oikein keksiny englanniksi tapoja viestiä, ja virkailija oli aivan clueless, että mitä ihmeen hommaa. Mutta olivat päästähneet kuiten läpi ja hyvä niin, saan nyt tehjä tuttua ja turvallista herkkuruokaa. Ehkä kerroin jo, että täältä löyty vaan vaaleeta, ja tykkään tummasta enempi. Ja apua, monesko kerta tämä on ku kirjotan soijarouheesta? Se on ilmeisesti aika tärkeä osa minun elämää. En aio jatkaa tätä teemaa, en halua päätyä mikskään hulluks soijarouhenaiseks ihmisten mielissä. Mietin ihan vasta jotain hullua x-naista, mikäkhään se oli. Haluan sanoa, että sopuleita, mutta miks oisin miettiny hullua sopulinaista?

New Yorkissa oli taas ehkä ihaninta. Olin perillä aika myöhään perjantaina, nii en ehtiny silloin tekheen mithään ihmeempiä + vähän darrauupumusta kans, vaikka suunnitelmana oli olla ilman sellasta. Käythiin torstaina sellasessa hämmentävässä livemusiikkimestassa rommikolailemassa, kun niitä ei ihan hirveesti kiinnostanu tsekkailla henkkareita ja juomat oli kaks dollaria kappahleelta. Oli hauskaa ja nyt muistankin, että piti lähettää linkki itsemurhapupuista yhelle seurueen jäsenelle. Miten tulee puhheeks itsemurhapuput? En muista. Mutta, New Yorkissa sitten lauantaina yritin metsästää kameraa rikkoutunheen tilalle, mutta kauppa oli kiinni ja jouvuin kärvistellä kokonaisen päivän ilman valokuvausvehjettä paikassa, jossa ihan joka kulman takana ja eessä ja vieressä on jotain älyttömän siistiä kuvattavvaa. Ja kävin Marimekon lippulaivamyymälän avajaisissa 5th Avenuella, oli ässäää! Ostin söpön pienen kolikkokukkaron (oikeasti tarpeeseen!) ja sain puhua suomea, myymälässä oli vaikka kuin paljon suomalaisia työntekijöitä ja tapasin Mika Piiraisen! Ei me kyllä oikein juteltu, enemmän juttelin niitten myyjätyttöjen kans, mutta se Mikahan nyt on stara, ni se voi vaan ollakki sellanen mysteerinen hymyilijä.

Seuraavaks treffasin neljä kivvaa belgialaista arkkitehtia, joista yhen tapasin Washingtonissa hostellin aamiaisella ja vaihethiin numeroita. Vuokrathiin pyörät ja fillaroithiin monta tuntia ympäri kaupunkia, ekaks Hudson-joen vartta ja sitten käythiin pilvenpiirtäjämuseossa (tottakai, arkkarit) ja Brooklyn- ja Manhattan-sillat tsekkaamassa ja polkemassa. Ihan mielettömän nopeaa ja sievää auringonlaskua ihastelthiin Brooklynin puolelta ja sitten lähethiin spurttaahmaan hirveää vauhtia takas vuokraamolle. Oli hiukka jännää puikkelehtia pimeällä sielä liikentheen seassa, menthiin Times Squarenkin nurkilta ja oli aika vilinää! Mutta ehdottoman hauska kokemus kaikkinensa, vähän erilainen perspektiivi taas ihanaan kaupunkhiin. Päätethiin ilta heän hostellillensa kokkaushommiin. Välineistö oli vähän puutteellinen, mutta juustoraasteen saa aivan helposti aikaseks linkkuveitsellä & mitäpä turhaan käyttää pastaa lautasella, ku voi suohraan haarukoija kattilasta. Sunnuntaiaamuna hengasin vielä hetken huippujen belgialaisten seurassa, jonotethiin baptistikirkon messuun. Ikinä ei oo ehkä ollu niin turistiolo. Kaikille sijaa riittää, kaikille paikkoja on ei pitäny tällä kertaa fyysisessä mielessä paikkaansa, ei mahuttu sisäle. Mutta kaiken maailman Harlemin höyrypäitä kävi siinä esittäytymässä, varsin kirjava joukko. Sanat ei riitä.

Isin ja äitin lento oli vasta illalla perilä, nii ehin vielä ennen sitä käyvä koukkaamassa Coney Islandilla. Ihan hullua, lokakuu ja tyypit ottaa bikineissä aurinkoa. Varmasti oli lähempänä 30 ku 20, helle ja kesä! Ja sitten menin metroseikkailun jälkheen (tarkotuksena oli ollu mennä vasthaan asemalle, mutta tööt) hostellille ja sielä oli minun äiti ja minun isi! Hei apua, mutta nyt minun on pakko mennä käväseen suihkussa, etten mene tämmösenä yöbussiryöttäsenä luennolle vahingossa. Jatkan sitten tämän lophuun, ei mulla voi enhää hirveästi olla sanottavvaa, eilinenhän tässä on vain välissä. Hop!

No ÄÄÄÄ, mulla meniki ihan liian paljon aikaa enkä ossaa päättää mitä laitan pääle ku sielon kuuma ja kylmä ja meen nyt luennolle ja kirjotan sen jälkheen lophuun.

***

Meinasin nukahtaa luennolle, ois ehkä pitäny ottaa aamulla tirsat eikä vaan hekumoijja karkkeja. Mutta niin, nopsaa vielä kerron, että isin ja äitin kans oli mukavaa eilen omppukaupungissa. Niitten mielestä oli kauhean hauskaa, että mie kävelin niin nopeaa ja niitä muka meinas puhalluttaa. Kahvi oli niitten mielestä kamalaa sekä satunnaisessa aamupalabagelkahvilassa että Starbucksissa, joskin jälkimmäisessä ei niin superkamalaa, mutta silti. Käythiin lautta-ajelulla tsekkaamassa se yks patsas ja äiti oli ihan, että onpa pieni. Apua nyt kuulostaa siltä, että ne ois ollu vaan nihkeinä koko päivän – ei yhthään, niitten mielestä oli kans siisteintä! Olthiin myös turistihömppiä vähän joka puolella, koluthiin Central Parkia ja ostethiin I ❤ NY -paijat koko perheelle (sori M&J jos luette ja nyt spoilaan tuliaisia!). Ja käythiin supersupersuperkorkealla maisemoimassa ja oiii Central Park näytti niin huipulta Top of the Rockista tutkittuna, ja koko kaupunki oli niinku yhtä legokylää. Kauheasti niillä on nyt suunnitelmia sitten ens viikolle, listailthiin vaikka mitä jännää. Toivottavasti ne nyt pärjää, etenkin metron ja kielen kans, vaikka ihan ookoo ne näytti nyt hiffaavan updown/downtown-meiningin + kyllähän ne on nyt sen verran reissannu, että selviävät englannilla. Äiti laski, että jenkit on maa numero 20. Silti jotenkin vaan huolettaa, ihan hölmöä.

Mutta hei, nyt me olhaan lähössä tsekkaihleen Buffaloa kohta, jotain taloja ja katuja ja mitä nyt täälä on. On tää kyllä vähän silleen kevyesti aika satunnainen paikka viettää lomaa.

JEE:

– olin kaks vikaa yötä New Yorkissa eri hostellissa ku aina ennen ja siellä soi aulassa The Smiths! Olin ihan jee tämä on hyvä paikka tämä! Vähän tyyhriimpi ku edellinen, mutta hyvä musiikki teki siitä sen arvosen!

– oon ihan kujalla minun energiaympäristöyhteiskunta-kurssilla, siis todella pihalla siellä ympäristöteekkareitten joukossa, ja siks olinkin JEE, ku sain takas alkukurssin kotitehtävät, ja öljynporausta Alaskassa miettivä juttuni oli saanu very good -maininnan. Torstaina on tentti, ennakoin olevani aika roska (en tiiä ehinkö ees lukea hirveästi, ja pitäis tietää kaikkia juttuja!), mutta ei se haittaa niin kamalasti.

– kauhean monet kaverit on just alottanu / alottamassa graduväännöt, vähänkö oon onnellinen niitten puolesta ja toivotan ihan jokaselle kauheasti tsemppiä! Mulla on kans graduhimo, mietin sitä aika paljon ja oon tsekkaillu meän oppiaihneen tyyppejä sillä silmällä, ja kerrankin ihan akateemisessa mielessä potentiaalisina ohjaajina, ja pyöritelly aiheideoita. Jospa vielä!

– ei yhtään jee, mutta yritän psyykata itteäni nyt siihen, että ihan hyvä vakuutusyhtiö mulla on (ei oo), eikä yhtään ärsytä yliopiston vakuutuspalvelut (ärsyttää).

– en muista mitä ihania musiikkeja oon jo tänne linkannu, mutta ehkä voisin nyt laittaa vähän arktisia apinoita, joihin oon tutustunu viime viikot kun lemppari-Suzy vinkkas, Sheffieldin murre on hassu, /its reit ha:d/:

”Elias, anteeksi Skype-oharit”, mietin ku tätä kuuntelin, vaikka tässä on paljon muuta kans, mehän olhaan just nauruja ja keittiöhalauksia, niistä ei tarvii laulaa. Jutelhaan pian pian pian!

ps. Niin ja TOTTAKAI ne OY-matskut tuli messuja seuraavana päivänä. En jaksa ite ees lukea noita läpi ku kansi on niin superruma ja -tylsä. Vien nää kv-yksikköön tai jotain ja oon hyvä OY-lähettiläs maailmalla.

pps. Hehe, no avasin kuitenkin sitten ekan aukeaman ja isolla lävähtää heti vastaan ”Truly phenomenal. The Oulu region has produced several successful high tech firms and multiple millionaires.” Onhan siinäkin markkinoinnin kärki + täällä uppoaa varppina!

ppps. Tuttuja bongattu tokalta aukeamalta, kolarilaiset voi bongata erään kikattelevan Lauran.

pppps. Apua joku pelastakkaa minut tältä, ei mulla ole nyt aikaa, 8 minuutin päästä häätyy olla jo bussipysäkillä! Ehkä siis on jotain tenhoa tässä esitheessä!

Mainokset