Superkuulas fiilis.

Heräsin pari tuntia aikaa ihanilta päiväunilta ku menin kavereitten kans kathoon meän asuntolan poikien futispeliä tuohon kentälle viehreen ja vaikka oli ihan superparasta tsekata pitkästä aikaa oikeaa jalkapalloa, mietin koko ajan vaan, että nam, kohta pääsee nukhuun. Tietty raitisilmaseikkailun jälkheen ei väsytäkhään enhää yhtään. Pitäis kyllä lukea tenttiinki, mutta jotenki se nyt ei kuulu tähän viikonlophuun, niin mieluummin nukkuisin. Tosin, huomena pitäis kerrata kurssikaverin kans, ja sitä aatellen ois ehkä ihan reilua, että oisin kartalla siitä mitä tehjään. Jännää, ekat opiskelusessiot täälä – jotenkin aina hurraan yhessä opiskelua ja opintopiirejä, mutta en oo tainnu ite harrastaa sitä matikan fuksivuen jälkheen, oon muka aina niin kiihreinen, että aikataulujen yhteensovittaminen on ähh. Tämä viikonloppu oli kyllä huikean hauska! Tai koko viikonvaihe. Perjantaina huispaus oli mutasinta puuhaa ikinä + ekstramutailin painiaggressioissani niin että hiukset ja kaikki oli ihan mutaa mutaa mutaa, niin ja sain ylisiistin huispausteemaisen t-paitani, coolest kid on campus, todellakin.

Katkasen vaan kappahleen satunnaisesta kohtaa ja jatkan tänne, että sitten menthiin vaihtarikaverin tykö suklaa- ja salmiakkiherkuttelemhaan. Tai no, salmiakki challenge ei ehkä niille ollu ihan herkuttelua, mutta ihailtavan urheasti saivat salmiakin, turkinpippurin, dragsterin ja salmiakkikoskenkorvan alas. Sieltä kotibileisiin, jossa vaihtarikaverin bändi soitti ja tosi moni luuli, että oon Australiasta, mitä ihmettä! Ja vitsit, nyt vasta muistin, ajauduin johonkin ihmekiistelhyyn Suomen ja Amerikan sotahistorioista, hehkutin jotain talvisotaa, voi jeesus, vähän noloa. Keskustelutoveri oli historianopiskelija, niin se ties ihan kauheasti juttua Suomi-Ruotsi-Venäjä-kuvioista, soli hauskaa. Sitä kiinnosti arkeologia ja sit se oli ihan silleen, että joo, eipä siellä teän mestoilla hirveästi ole mithään mielenkiintosta. Eikö oo? Emmie kyllä tiiä, kai sielä on jotain kiviä ja luolia. Lauantaina oli reipasta herätä viininmaisteluretkelle, käythiin muutamalla paikallisella viinitilalla. Reissu oli hauska ja mukava ulkoilmareippailu, mutta viini ei kyllä ollu kovin raposta. Täyteläisinki oli ihan läpikuultavaa, niinku mehua. Ekan paikan jampan lemppariviiniä kritisoin sille aika rankasti ja sanoin, että soli niinku tiivisteestä laimennettua, ja se vaan sano, että joo, ”I don’t really like wine”, öhh, kivan alan on itelleen valkannu.

Lauantai-iltana laittautuhiin fiineiks ja menthiin paikallisen sinfoniaorkesterin settiä ja Fabio Bidini oli niilä messissä kans. Kv-yksikkö järkkäs liput ja kyytit vitosella, ei paha, ja oli kyllä oikeasti aika vau. Vähän kyllä meinas pinnistellä hereilläpysymisen kans ekalla puoliskolla ilman pianojamppaa, jollain kolmen-neljän tunnin yöunilla. Tänhään istutin puita yliopiston ympäristöpuljun (UB:lla on oma ympäristöohjelma, aika jees) kans, opetin huispauskaverille fonetiikkaa ihan sekuvain (se on insinööriopiskelija, satelliitteja tai jotain nasaa, tuskaili transkriptauksen kans ja meinasin, että sen häätyy vastavuorosesti vetää mulle setti jotain öh, insinöörijuttua, mulla meni vähän ohi), kävin ostamassa cd-levyjä (rush, cardigans, she&him ja husky rescue!!! huutomerkit siis tuolle vikalle, tais olla kyseisen levykaupan ainoaa suomalaista antia, ja vähänkö siistiä, että se oli jotain hyvvää, eikä silleen, himiä tai jotain) ja vielä tosiaan sitä futista. Ihana sunnuntai, miten ne on aina niin hyviä! Täälä oli niin kaunein syysaurinkopäivä kans, fonetisoithiin Elmwoodissa kivassa kahvilassa ja se on vaan niin ihanin katu, en kestä en kestä.

Keskiviikkona pääsin vihdoin käyhmän sellasessa taide- ja kirjapainopaikassa, sielä oli vaikka mitä sievää! Meen sinne nyt kyllä ehottomasti tutustuun niitten normitarjonthaan, nyt kävin tapahtumaa varten pyörähtämässä, niillä oli siellä Pecha Kucha. Oli ihan mielenkiintosia juttuja, en jaksanu olla ihan loppuun ku olin niin kauhean väsyny. Tosi moni on sanonu mulle, että näytän tosi väsyhneeltä. Ei mulla silleen ole väsyny olo kovin useasti, mutta hotelliyö Torontossa taitaa olla ainoa tällä mantehreella vietetty yö, jona en ois heränny kertaakhaan. Vähän surkeaahan se on, en oikein tiä mistä johtuu, että nukun tavallista levottomammin. No joka tapauksessa, paikka oli ihana, sielä oli niin kauhniita kirjoja ja painotuotheita että huiii, ja taustalla soi vielä Amelién soundtrack! Oli aika nautinnollista, ui. Heh, oon hullu, mietin, että uskallankohanko kertoa, että skoijjasin luennoitsijaa ja sanoin, etten pääse luennolle syystä x, vaikka oikeesti menin sinne, mutta oikeasti, se että luennoitsija löytäis tämän blogin ja sitten vielä google translettais sen ja pääsis jäljille? Mutta universumi halus sanoa mulle sitten, että tein oikein: kotona luin mailit ja jamppa oli laittanu viestiä olevansa kipeä ja luento peruttu. No huu, mitä jos se ois ollu kans pecha kuchaamassa! Tosin, ois se ehkä ollu sille vähän nolompaa.

Sitä ennen olin pari tuntia ostoksilla sellasessa megahypersuperisossa ostoskeskuksessa, jonne meinasin eksyä. Täälon kivoja vaatekauppoja, ja enimmäkseen ostin oikeasti tarvitsemiani juttuja, niinku neuhleita kylmän kelin varalle. Alkaa olla jo vähän vilposta, joku sano, että alle 50 fahrenheittia aamulla, ja vaikka sei tietty sano mulle mithään ku en oo vaivautunu ollenkhaan opettelemhaan tässä kahen kuukauen aikana näitä paikallisia mittameininkejä, nii se sano sen sellasella vakaumuksella, että aattelin sen meinaavaan kylmää. Pitäis kyllä opetella – vähintään se mitä -50 celsiusta on fahrenheiteiks, ku son meitsin ykkösjuttuja kertoa ku nää pelottellee kylmällä talvella ja lumella. Vaikka ne pakkaset oli ihan totta, tuntuu se vähän sellaselta lapinlisälliseltä jutulta, onhan niistä jo, öh, 15 vuotta? Ei ihan, mutta melkein.

Ei mulla nyt ehkä oo muuta ku että:

– kahella luennolla puhuttiin lol-kissoista tällä viikolla, niinku mitä, eri luennoitsijat. Toinen nuori jatko-opiskelija, toinen ihan respectable proffa. Oisin valinnu Magenta Skycoden Simple Pleasuresin viikon blogikappahleeks, mutta siitä saitte jo iloita fb:n puolela. Siis ku siinä on kissoja. Niin ja kolmas luennoitsija hauskuutti minua hihityksen verran sanomalla keskusteluanalyysista tai jostain puhuttaessa, että ”that’s something we’d call sarcasm. if you’re a hipster.”

– en ossaa valita Austinin ja San Franciscon välillä, voisko joku auttaa! Aion varata liput ens viikolla, joten nyt pliis!

– mussutan kaiken aikaa wasan näkkäriä, se on ihanaa, ja vielä enemmän kotoisaa makua ku salmiakki. Mutta ihan hyvä, parempaa naposteluruokaa tämä on ku suklaa, oon herkutellu nyt ihan liikaa näillä isin ja äitin tuomilla, häätyy vähän rajottaa. Ja oi, isi ja äiti on nyt takas Suomessa! Häätyy skypetellä niitten kans viimeistään ens viikonloppuna ja kuulla niitten loppureissusta. Toivottavasti niiloli tosi kivvaa.

– ollaan parhaillaan varailemassa majoitusta Montrealin syyslomareissua varten, aika ihanaa, kaikki sanoo, että se on ihana, ja ootan aika innolla!

– hei vitsit, pitää vielä hajoilla tännekin, vaikka statukseen sen jo tehin: jouvun tekheen ryhmäprojektin aiheella ilmastonlämpenemineneiihmisenaiheuttama. Ja joojoo, sanokaa vaan, että on siinä luonnollinen osansa, mutta ihmisvaikutuksen vähättely on silti niin korkealla henkilökohtaisten ärsyyntymisasioitten listalla, että tässä on nyt suuri vaara ajautua möö-fiiliksille. Toivottavasti ei kuiten. Niin ja sain sen kurssin kokheen takas, sain 78 prossaa oikein ja opettajalta kannustusviestin, ”not bad considering you missed one week” ja hymiö. Hauska, että se tsemppas, muitten lapuissa ei näyttäny lukevan juttuja. Varhmaan siks ku oon niin kujalla sielä, mutta ihan hauskaa silti, ja tuli aika jees-fiilis, ku osasinki kertoa vaikka mitä juttuja. Lähinnä olin hukassa hiili- ja ydinvoimakysymysten kans, ku ne käsitelthiin niillä tunneilla, joilta olin pois. Onneks mulla on ydinvoimakantaisia kavereita niin vähän osasin mutuilla. Täälä tyypit on ihan O: ku kuulevat, että Suomessa rakennethaan lissää ydinvoimaa, ei oo ihan hirveän kovassa huudossa näillä kulmin, nousevin juttu on maakaasu ja ilmeisesti sen käytön lisääntymisen myötä hiilidioksidipäästöt on laskussa. Niin ja HULLUA, miten unohin tämän: se jätteenpolttolaitoksen jamppa kävi vielä luennolla kertomassa niitten meiningeistä kuin polttavat roskasta energiaa ja miten on vaikea saaha lupia ku öljy- ja hiiliyhtiöillä on niin vahvat lobbausmekanismit ja poliitikot taskussaan, niin ne oli sitten ostanu Chicago Tribunen, että pääsevät syöthään yleisölle positiivista viestiä toiminnastansa. Onhan se nyt vähän pöyristyttävvää?

– Kuuntelen Cardigansien hittilevyä (en ostanu tätä vaan gran turismon) ja tuntuu siltä, että joka kappahleen kohalla on sellanen olo, että heii, täähän sopii just täydellisesti tämänhetkiseen elähmään. Tää nyt ei oo biiseistä lempparein, mutta pehmeys sopii tähän iltarauhaan + on hyvvää tenttiorientoitumista, koskapa aiheena on communication theories:

Swedes. ❤